Kissojen tutustuttaminen toisiinsa

Leijonat liikkuvat laumassa, mutta kotikissa viihtyy usein yksinkin. Ystävystyminen voi olla verkkaista ja siihen tarvittiin paitsi kärsivällisyyttä, myös apuvälineitä. Dewi vastaanottaa mielellään lahjoituksena kissojen tutustuttamiseen käytettäviä turvaportteja tai häkkiovia.

Dewin sijaiskodeissa viiden kilon villipetoja joudutaan tuon tuosta tutustuttamaan toisiinsa, esimerkiksi vapaiden sijaiskotien puutteen takia. Arka kissa saattaa myös tarvita kaveria näyttämään kesyyntymisen mallia ja ylienerginen seinillä juoksija voi tarvita painikaverin, jonka kanssa käyttää pahimmat hepulienergiat. Tutustuttamisen aika voi koittaa myös adoption jälkeen, mikäli uudessa kodissa odottaa toinen kissa.

Vaikka Dewin kissat ovat usein populaatiotaustaisia ja tottuneita lajitoverien läsnäoloon, se ei takaa kissojen ongelmatonta ystävystymistä rajatuissa kotiolosuhteissa. Kissat eivät ystävysty kuten koirat, eikä niitä voi päästää selvittämään välejään keskenään. Kissojen tutustuttamiseen kannattaa nähdä vaivaa ja käyttää aikaa, erityisesti mikäli kissan/kissojen temperamentti ei ole tuttu ja suhtautuminen lajitovereihin ei ole tiedossa. Rauhassa etenemällä saavutetaan todennäköisemmin rauha reviirille, vältytään pahemmilta pöllytyksiltä, eikä mahdollinen huono ensivaikutelma jää pysyväksi.

Tässä viisiportainen ohjelma, jota seuraamalla on saatu yrmyimmätkin kattimukset sietämään toisiaan:

Uuteen ympäristöön saapuminen

Kissojen tutustuttamisessa kärsivällisyys on kaiken a ja o. Kissa on luonnostaan saaliseläin ja reviiritietoinen sellainen, eikä usein mukisematta hyväksy alueelleen toista samanmoista. Kuten missä tahansa kissan elämään vaikuttavissa suurissa muutoksissa, myös uuden kissan taloon tutustuttamisessa on edettävä rauhassa ja kissaa kuunnellen. Tuotaessa kissa uuteen paikkaan, tulisi aina tutustuttaa se uuteen ympäristöön pala palalta, esimerkiksi huone kerrallaan. Dewillä kissa tuodaan usein ensimmäisenä sijaiskodin kylpyhuoneeseen tai muuhun helposti rajattuun ja suljettavaan tilaan, jossa kissan annetaan rauhassa tutustua uuden paikaan ääniin ja hajuihin, ja löytää piilot sekä sallitut vessapaikat.

Hajujen vaihto

Ennen ensimmäistä näköhavaintoa kaverista, kissat tutustutetaan toistensa hajuihin. Tarkkanenäisinä ne luultavasti haistavat toisensa suljetun oven läpi, mutta toisen hajua on hyvä tuoda tutuksi ja yhdistää se positiivisiin asioihin. Aloittaa voi esimerkiksi vaihtamalla kissojen lempilelut, seuraavaksi ruokakupit, makuupaikat ja ehkä lopulta kissojen vessat. Tärkeää on, että jokaiseen uuteen esineeseen ja hajuun kissat saavat tutustua rauhassa ja uusi tilanne esitellään vasta kun aiempaan on jo totuttu. Tämä voi kestää päivistä viikkoihin. Ruoan voi esimerkiksi tarjoilla toisen kissan lempityynyn päältä, jotta syödessään kissa yhdistää positiivisen kokemuksen toisen hajuun. Jos kissat ovat siliteltävissä ja hajujen vaihto on jo hyvällä mallilla, tehokas keino voi olla sujauttaa vanha sukka käteen, silitellä sillä ensin toista ja sitten toista.

Reviirien vaihto

Kun toisen kissan hajut eivät enää arveluta, voi olla paikallaan vaihtaa kissojen reviirit. Kissa, joka hallitsi kylpyhuoneen ja eteisen valtakuntaa pääsee vuorollaan tutustumaan olohuoneen ja makuuhuoneen valtakuntaan eli toisen kissan reviiriin. Kaikkien asuntojen pohjapiirustukset eivät aina salli ihanteellista tilannetta, jossa kissojen reviirejä pääsisi sekoittelemaan, mutta jonkinasteista vaihtoa kannattaa kokeilla. Asuntoon muuttavan kissan olisi hyvä päästä tutkimaan asunnon muita alueita rauhassa ja aikaisemman kissa-asukkaan tulisi päästä tutkimaan tulokkaan reviiriä. Mikäli reviirien vaihtelu onnistuu vaivatta kannattaa se tehdä useampaan kertaan, ja samoin kuin hajujen kanssa, kissojen annetaan rauhassa tottua uuteen paikkaan. Kissoista riippuen tähänkin vaiheeseen voi mennä viikkoja.

Ensimmäiset näköhavainnot

Tähän mennessä kissat ovat jo tietoisia toisistaan ja on aika aloittaa varsinainen tutustuttaminen. Kissojen reviirin välisen oven voi raottaa juuri sen verran, että kissat näkevät vilaukselta toisensa. Tässä edetään samalla kärsivällisyydellä eli näköhavainnon kestoa ja laajuutta nostetaan asteittain. Ruokailu kannattaa alkaa järjestää raotetun oven molemmin puolin, liikuttaen ruokakuppeja päivittäin hiukkasen lähemmäs ovea ja toista kissaa. Kun ollaan päästy siihen pisteeseen, että kissat ruokailevat tottuneesti lähes nokakkain oven molemmin puolin, auttaa hurjasti, jos käyttöön voidaan ottaa häkkiovi tai turvaportti. Tällöin kissat saavat kokonaisen näköhavainnon kaverista, pääsemättä kuitenkaan varsinaisesti kosketusetäisyydelle. Häkkiovien ja turvaporttien kanssa on AINA MUISTETTAVA, etteivät ne ole kissankestäviä, vaan innokas yksilö saattaa saada häkkioven auki ja hypätä vaivatta turvaportin yli. Kissojen sosialisointia on siis aina oltava vahtimassa. Kissoja kannattaa leikittää oven molemmin puolin, siliteltäviä kissoja silittää, antaa nameja ja muutenkin sosialisoida kissojen kanssa tässä reviirien rajapinnalla. Kissat näkevät, ettei toisesta ole vaaraa ja hyviä asioita (ruokaa, leikkiä ja huomiota) tapahtuu aina toisen kissan läsnäollessa.

Reviirien yhdistäminen

Tämä onkin tutustuttamisen vaihe, jossa kissanomistajalta vaaditaan hyvää tuntemusta omasta kissastaan ja kissan kehonkielen lukutaitoa. Joillain kissoilla reviirien yhdistäminen sujuu vaivatta, joidenkin kohdalla se kestää pitkäänkin. Kuten kaikessa muussakin, tässä on hyvä edetä rauhassa päästäen kissat samoihin tiloihin aina vähän aikaa kerrallaan, eikä koskaan valvomatta. Jos asunnossa on kissoille kiipeilyhyllyjä tai kissapuita, on hyvä keino koittaa pitää kissojen välillä etäisyyttä korkeuseroille eli pitää toinen kissa korkealla, toisen tutkiessa lattiatasoa. Leikitystä, ruokkimista ja silityksiä on hyvä jatkaa aina toisen läsnäollessa ja koittaa esimerkiksi onkilelulla saada kissat leikkimään samalla lelulla, vaikka olisivatkin vastakkaisilla puolilla huonetta tai toinen korkeammalla. Kun kissat alkavat tulla toimeen keskenään voi olla hyödyllistä aluksi erottaa ne yön tai työpäivän ajaksi ja jatkaa sosialisointia vain valvotusti.

Millä tahansa tutustuttamisen vaiheessa voi esiintyä sähinöitä, murinoita ja pörhentelyä. Tällöin kannattaa yleensä hidastaa tai ottaa jopa askel taaksepäin tutustuttamisen vaiheissa. Jokainen kissa on yksilö ja etenee omaa tahtiaan ja ongelmia usein tuottaakin se, että toinen haluaisi edetä toista nopeammin. Jotkin kissat ovat todellisia kissakuiskaajia ja tulevat toimeen kenen kanssa tahansa ja olisivat jo ensimmäisenä päivänä valmiita hyppäämään uuden kaverin kylkeen leipomaan. Tulokas on usein se, joka on enemmän peloissaan ja aikaisemman kissa-asukkaan tuttavallisuudesta huolimatta, kannattaa tulokkaallekin antaa aikaa tottua tilanteisiin.

Jotkin kissat taas eivät millään tahtoisi löytää yhteistä säveltä. Jotkin kissat oppivat jakamaan reviirin tulematta kuitenkaan koskaan kunnolla leikkikavereiksi. Jos tappeluita, hutipissailua tai muuta käytöshäiriötä esiintyy, voi tutustuttamisessa aina palata edelliselle askelmalle tai aloittaa alusta ja edetä entistä rauhallisemmin. Kissojen naamaferomonia huoneilmaan suhauttelevat haihduttimet voivat auttaa tutustuttamisessa. Kannattaa myös miettiä millaista kissakaveria on hankkimassa, sillä yleensä parhaiten juttuun tulevat eri-ikäiset ja eri sukupuolta olevat kissat, sillä ne eivät koe toisiaan uhaksi tai kilpailijaksi reviirillään.

Kissan kehonkielen kuuntelu, sen rajojen kunnioittaminen ja kärsivällisyys auttavat eteenpäin. Palkintona pitkällisestä tutustuttamisprosessista voi päästä näkemään, miten arka kissa sosiaalistuu kesyn kaverin esimerkistä tai kinttuihin käyvän villipeto rauhoittuu saadessaan toisesta kissasta paini- ja rallikaverin.

Parasta on, kun pääsee todistamaan elinikäisen ystävyyssuhteen syntyä.

- Laura, Dewi ry:n sihteeri

Terveisiä neiti Oselotilta!

Oselotti saapui helmikuussa 2018 Turun kaupungin eläinhoitolalta Dewin sijaiskotiin kesyyntymään. Alkuun Oselotti oli arka, epäileväinen, ihmisiä välttelevä ja kiinnostunut lähinnä vain lajitoverin seurasta. Parin kuukauden jälkeen Oselotista alkoi kuoriutua rapsutuksista tykkäävä neiti, ja oli selvää, että hän tarvitsisi energisen leikkikaverin.

Neiti Oselotista tuli perheenjäsenemme heinäkuussa 2018. Tuolloin Oselotti oli arviolta 1,5-vuotias. Viikon parin ajan Oselotti – tai tuttavallisemmin "Osse" – asusteli vierashuoneessa ja totutteli uuden kodin haju- ja äänimaailmaan.

Alkuarastelun jälkeen uuden kodin ihmiset osoittautuivat ihan hyviksi tyypeiksi: saihan niiltä ruokaa ja osasivat ne leikkiäkin. Jännempi juttu oli kissakaveri, josta ei aluksi tiennyt, mikä se oikein oli kissojaan. Nopeasti yhteinen sävel vanhemman kissaherran kanssa kuitenkin löytyi. Pian tarkkailu- ja torkkupaikat jaettiin yhdessä.

Oselotista huomasi hyvin nopeasti, että hän on todella hyväntahtoinen, ystävällinen ja ihana kissa, vaikka varovaisuutensa onkin säilyttänyt. Siinä missä Osse hakee kontaktia ihmisperheenjäseniin ja rakastaa silittämistä ja hellittelyhetkiä, vieraat ihmiset ovat tuntuneet pelottavilta. Vaan mistäpä pieni kissa voi tietää, ehkä vieraat ihmiset ovatkin kissannappaajia ja aikovat viedä pienen kissaparan pois... Kissakaverin esimerkki on kuitenkin rauhoittanut Ossea merkittävästi, ja vaikka Oselotti ei menekään päätäpahkaa tapaamaan tulijoita, hiipii hän kuitenkin jossain vaiheessa tarkistamaan ainakin vieraiden varpaat. Sen sijaan omat ihmiset tullaan toivottamaan aina työpäivän jälkeen tervetulleiksi kotiin.

Mallioppimista onkin ollut ilo seurata monessakin Oselotin kissanelämän alueessa. Se mitä kissakaveri tekee tai miten se reagoi tilanteisiin ja tapahtumiin, sen Osse omaksuu omaan käytökseensä – toki yksilöllisellä vivahteella. Onpa Oselotti oppinut myös vanhemman kissan esimerkin voimalla ojentamaan tassunsa silloin, kun ihminen tarjoaa ruokaa.

Oselotin lempiasioita:

• Lämpö – oli kyseessä sitten aurinko, patteri tai sauna. Siellä missä huushollissa on auringonvalon läikkä, siellä on myös Osse lataamassa omia aurinkokennojaan. Syksyllä ja talvella pienen kissan luottopaikka on patterin kyljessä ja saunan alku- tai jälkilämmössä.
• Kissakaverin villitseminen ja herättäminen keskellä yötä. Mallioppiminen ei ole aivan vielä ulottunut vuorokausirytmiin, jossa ihmiset ja kissakaveri nukkuvat öisin. Kolmen aikaan yöllä alkaa kiljuminen: "Täällä huutaa Osse ja mää olen täällä alakerrassaaaa, missä sää ooooot?"
• Erilaiset huiska- ja narulelut. Leikki ylipäätään on asia, jolla Ossen ystäväksi pääsee todella nopeasti.
• Ihminen aamulla vessassa. Hänen mielestä on aina yhtä iloinen asia huomata, että ihminen on hereillä: "Ihanaa ihminen, kun olet elossa, huolestuin jo, kun nukuit 7 tuntia yhteen putkeen, ja vaikka olenkin näin pieni, pusken sinut silti nurin!"
• Lintujen, ötököiden ja kaiken kumman liikkuvaisen tarkkailu raapimispuusta käsin, ja niistä vikisemällä ilmoittaminen.

- Maria ja Teemu, Oselotin perheenjäsenet