Osaammeko me ihmiset tulkita kissoja?

Kissa, ihmisen paras ystävä, osa 2

Kissa kommunikoi meille muun muassa ilmeillään, eleillään ja äänellään, mutta kuinka hyvin me ihmiset osaamme tulkita kissojen meille välittämiä sanattomia viestejä? Otetaan selvää!

Me emme ole synnynnäisiä kissakuiskaajia

Ihmiset eivät lähtökohtaisesti tunnu olevan kovinkaan hyviä tunnistamaan kissan tunnetiloja ilmeiden perusteella.

Kissanomistajatkaan eivät automaattisesti ole muita parempia tunnistamaan kissojen ilmeitä ja niiden taustalla vaikuttavia tunnetiloja. Itseasiassa, tutkimuksissa kissanomistajuudella ei havaittu olevan vaikutusta suuntaan tai toiseen. Myöskään henkilön kissahistorialla, kissakokemuksella tai omistamiensa kissojen lukumäärällä ei vaikuttaisi olevan merkitystä hänen kykyynsä tulkita kissan ilmeitä.

Naiset näyttäisivät olevan miehiä taitavampia lukemaan ja tulkitsemaan sekä kissojen, koirien että toisten ihmisten ilmeitä. Ilmiön selittäjäksi on esitetty ensisijaisen hoivaajan hypoteesia. Sen mukaan luonnonvalinta suosii sellaisia hoivaajia, jotka tunnistavat sekä hoivattaviensa negatiiviset että positiiviset tunnetilat ja pystyvät reagoimaan niihin mahdollisimman nopeasti. Tämä luonnonvalinnan suosima ensisijaisen hoivaajan herkkyys tunnistaa hoivattavansa tunnetiloja saattaa mahdollisesti heijastua oman lajin lisäksi myös muiden lajien edustajiin. Naisten on myös havaittu olevan miehiä kiintyneempiä kissoihinsa. 

Mitä syvempää kiintymystä henkilö kokee eläintään kohtaan, sitä taitavampi hän on tulkitsemaan kissan positiivisia tunnetiloja. Samalla syvä kiintymys tosin myös heikentää ihmisen kykyä tunnistaa negatiivisiin tunnetiloihin liittyviä ilmeitä. Vastaava ilmiö on tutkimuksissa havaittu myös koiranomistajilla. 

Ammatillisen osaamisen voidaan puolestaan nähdä parantavan ihmisen kykyä tulkita kissan ilmeitä kautta linjan, sillä eläinlääkärit ja eläintenhoitajat ovat selkeästi keskimääräistä taitavampia tulkitsemaan kissojen ilmeitä ja niihin liittyviä tunnetiloja.

Harva meistä ihmisistä on synnynnäinen kissakuiskaaja, mutta on mahdollista, että sellaiseksi voi opetella tulemaan.

Me kehitämme kissojemme kanssa oman yhteisen ”kielen”

Kissalle tyypillisillä, verrattain hienovaraisilla kasvon ilmeillä on vaikea, ellei mahdoton, kiinnittää ihmisen huomiota. Ihminen ei myöskään ole kovinkaan vastaanottavainen kissan lähettämille hajuviesteille, joten ääni on eittämättä kissan repertuaarista löytyvistä tunneilmaisun keinoista tehokkain. 

Naukumalla kommunikointi perustuu melko pitkälle opittuun käyttäytymiseen. Ihmisen kanssa elävä kissa opettelee yrityksen ja erehdyksen kautta ääntelemään tavalla, joka kiinnittää omistajan huomion parhaiten ja johtaa suurimmalla todennäköisyydellä toivottuun lopputulokseen. Kissa saattaa naukuessaan jopa yrittää imitoida omistajansa ääntä tai puhetta. Ihmisetkin tapaavat puhua lemmikeilleen tietyllä, vain niille kohdistetulle puheelle ominaisella tavalla. Tämän tiiviin vuorovaikutuksen myötä kissalle ja omistajalle näyttäisi kehittyvän oma yhteinen tapa kommunikoida keskenään.

Ihmisen kyky tunnistaa kissan äänensävyjä ei kuitenkaan välttämättä ole yksioikoisen universaali. Kissojen positiivisiin ja negatiivisiin tunnetiloihin liittyviin naukuihin tiedetään liittyvän joitain sellaisia ominaispiirteitä, jotka auttavat ihmistä tunnistamaan erilaisia naukuääniä ja yhdistämään ne oikeisiin tunnetiloihin. Kissanomistajat näyttäisivät pystyvän arvioimaan luotettavasti omien kissojensa naukuäänensävyjen merkityksiä, mutta tuntemattomien kissojen naukumalla välittämät viestit eivät välttämättä aukea heille. 

Yleisellä tasolla ihmiset tuntuvatkin siis erottavan kissojen positiiviset ja negatiiviset äänensävyt toisistaan, mutta syvempi ymmärrys äänensävyjen merkityksistä muodostuu kuitenkin todennäköisesti ennen kaikkea oman kissan ääntelystä yksilökohtaisesti.

Meidän on vaikea tunnistaa kissan kipua

Kissan kipukäyttäytymistä voi olla vaikea havaita. Saatamme kyllä panna merkille kissamme muuttuneen käyttäytymisen, mutta emme välttämättä osaa yhdistää sitä kipuun tai heikentyneeseen elämänlaatuun. 

Sen lisäksi, että kissaa kohtaan koetun kiintymyksen tiedetään heikentävän ihmisen kykyä tunnistaa kissan negatiivisiin tunnetiloihin liittyviä ilmeitä, voi kivun tai muun epämukavuuden aiheuttamat käyttäytymismuutoksetkin olla omistajan näkökulmasta vaikeita tiedostaa.

Suomessa on tutkittu kissan lonkkadysplasiaa. Kyseisen tutkimuksen osana toteutettiin kyselytutkimus, jonka avulla haluttiin selvittää, tunnistavatko omistajat kissojensa kipukäyttäytymisen ja osaavatko he yhdistää havaitsemansa oireet kipuun. 

Tutkimuksen mukaan noin puolet lonkkavikaisten kissojen omistajista oli huomannut muutoksia kissan käytöksessä, mutta esimerkiksi hyppäämisvaikeuksia, vetäytymistä tai lisääntynyttä nukkumista ei pidetty merkkeinä kivusta. Omistajat eivät myöskään kokeneet oireiden heikentävän kissojensa elämänlaatua. Jopa 81,3 % tutkimukseen osallistuneiden ja röntgenkuvien perusteella nivelrikkoisiksi todettujen kissojen omistajista oli kissojensa käytöksen perusteella sitä mieltä, että heidän kissojensa elämänlaatu on hyvä. 

Samansuuntaisia havaintoja tehtiin myös eräässä brittiläisessä raaja-amputoitujen kissojen omistajille teetetyssä kyselytutkimuksessa, jossa omistajat kertoivat havainneensa jalan amputoinnin vaikuttavan kissoihinsa liikkumisen hidastumisena, aktiivisuustason laskemisena ja nopeampana väsymisenä. Saman kyselytutkimuksen mukaan 90 % omistajista oli sitä mieltä, ettei jalan amputointi ole huonontanut kissan elämänlaatua, tai oikeastaan vaikuttanut siihen millään tavalla.

Me ihmiset emme lähtökohtaisesti loista kyvyillämme tulkita kissojen ilmeitä tai eleitä. Emme myöskään välttämättä huomaa viiksekkään ystävämme kokemaa kipua tai osaa yhdistää havaitsemiamme käyttäytymismuutoksia kipuun ja heikentyneeseen elämänlaatuun.

Mutta onko tilanne täysin lohduton? Asiaa ei liene toistaiseksi juurikaan kissoilla tutkittu, mutta esimerkiksi hevosten osalta on saatu lupaavia tuloksia kipuilmeiden tunnistamisen opettamisesta aivan tavallisille hevosenomistajille. Lisäksi meillä näyttäisi olevan melko hyvät edellytykset tulkita omien kissojemme äänensävyjä ja erilaisten naukuäänten merkityksiä, joten tilanne ei ole täysin toivoton.

Ja hei, vaikkei olisikaan synnynnäinen kissakuiskaaja, sellaiseksi voi todennäköisesti opetella tulemaan. 

Entä kissat, osaavatko ne tulkita meidän ihmisten ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä? Se selviää seuraavassa osassa!

P.S. Testaa tutkijoiden laatimalla testillä, kuinka hyvin erotat kissan ilmentämät tunnetilat toisistaan! Testi löytyy täältä.

Sari Toivola
Kirjoittaja on eläinten hyvinvointiaiheisiin erikoistunut Art Director ja viestinnän asiantuntija

Lähteet: 

L.C. Dawson, J. Cheal, L. Niel & G. Mason (2019). Humans can identify cats’ affective states from subtle facial expressions. Animal Welfare, Volume 28, Number 4, November 2019, pp. 519-531(13)

Minna Haataja (2013). Suomalaisten rotukissojen röntgenkuvauksella diagnosoitujen lonkkien kasvuhäiriöiden kartoitustutkimus. Eläinlääketieteen lisensiaatintyö

Internationalcatcare.com (2018). Amputation in cats. Julkaistu: 26.7.2018.
https://icatcare.org/advice/amputee-cats/

Nicholas Nicastro & Michael J. Owren (2003). Classification of Domestic Cat (Felis catus) Vocalizations by Naive and Experienced Human Listeners. Journal of Comparative Psychology 2003, Vol. 117, No. 1, 44–52. DOI: 10.1037/0735-7036.117.1.44

Emanuela Prato-Previde, Simona Cannas, Clara Palestrini, Sara Ingraffia, Monica Battini, Luca Andrea Ludovico, Stavros Ntalampiras, Giorgio Presti & Silvana Mattiello 3 (2020). What’s in a Meow? A Study on Human Classification and Interpretation of Domestic Cat Vocalizations. Animals 2020, 10, 2390; doi:10.3390/ani10122390

R. Price, S.J. Dyson, D.S. Gardner & J.H. Kydd (n.d.)
Can horse owners be trained to evaluate facial expressions in photographs of ridden horses

Schötz, Susanne & van de Weijer, Joost. (2014). A Study of Human Perception of Intonation in Domestic Cat Meows. Proceedings of the International Conference on Speech Prosody. 10.21437/SpeechProsody.2014-163.

Kissa kommunikoi ja ilmaisee tunteitaan monella eri tavalla

Kissa, ihmisen paras ystävä, osa 1

Kissaa on tyypillisesti totuttu pitämään itsekkäänä ja tunteettomana eläimenä, jota ei ihmisen kotkotukset liiemmälti kiinnosta.

Kissa ei kuitenkaan välttämättä ole niin itsenäinen ja introvertti eläin kuin olemme tavanneet ajatella. Se muodostaa sosiaalisia suhteita sekä lajitovereidensa että esimerkiksi meidän ihmisten kanssa. Kissan tiedetään myös kiintyvän ihmiseen ja osoittavan kiintymystään aktiivisesti. 

Kissa viestii ilmeillään, eleillään ja kehollaan, sekä äänillä, hajuilla ja kosketuksella. Kissalla on siis monta tapaa ilmaista tunteitaan ja tahtoaan. Osa näistä tavoista on saattanut kehittyä meitä ihmisiä varten.

Kissa kommunikoi ilmeillä, eleillä ja kehollaan

Kissan ilmeet, eleet ja kehonkieli ovat hienovaraisia, mutta moninaisia. Kissa ilmentää tunnetilojaan muun muassa silmillään, katseellaan, pupilleillaan, viiksillään, suullaan ja korvillaan sekä pään, selän ja hännän asennoilla.

Kissa viestii tunteistaan myös ihmiselle.

Esimerkiksi iloisen “kur”-äänen siivittämä, häntä pystyssä, selkä koholla esitetty ja puskemalla viimeistelty tervehdys lienee meille kaikille kissaihmisille tuttu osoitus siitä, että olemme kissoillemme tärkeitä.

Kissan katsoessa sinua silmiään hitaasti vuoron perään avaten ja sulkien, se kertoo sinulle haluavansa olla ystäväsi. Voit tehdä kissan kanssa sinunkaupat vastaamalla sille samoin, eli katsomalla sitä takaisin silmiäsi hitaasti räpytellen.

Kun kissa kellahtaa viereesi selälleen ja paljastaa sinulle mahansa, on käsillä yksi suurimmista kohteliaisuuksista mitä voit kissaltasi saada. Mahan paljastaminen tarkoittaa, että kissasi luottaa sinuun 100 % ja tietää, ettet halua vahingoittaa sitä. Mahan paljastaminen ei kuitenkaan automaattisesti ole kutsu maharapsutuksiin, joten selällään pötköttelevää kissaa kannattaa lähestyä varovaisesti ja harkiten.

Puskeminen on yksi kissan tavoista osoittaa kiintymystään.

Kissa kommunikoi naukumalla

Kissa ääntelee sekä kommunikoidakseen toisten yksilöiden kanssa että ilmaistakseen tunteitaan ja sisäistä olotilaansa. Kissalta on tähän mennessä tunnistettu 12 erilaista ääntelytyyppiä, mutta todellisuudessa niitä on todennäköisesti enemmän. Kissalla onkin carnivora-suvun petoeläimistä kaikista kehittynein ja monimutkaisin ääntelyrepertuaari. 

Ääntelemällä kissa voi pyytää ihmiseltä ruokaa tai huomiota, mutta se voi olla osoitus myös esimerkiksi sairaudesta, stressistä, yksinäisyydestä, ikääntymisestä tai lisääntymiskäyttäytymisestä. 

Pennut naukuvat emoilleen, mutta aikuisten kissojen keskinäisessä kanssakäymisessä naukuminen on erittäin harvinaista. Kissan ja ihmisen välisissä sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa naukuminen sen sijaan on yleisin kissan tuottama ääni. Aikuisen kissan naukuminen onkin todennäköisesti domestikaation myötä kehittynyt tapa kiinnittää ihmisen huomio.

Villiintyneissä kissapopulaatioissa naukumista kuulee tuskin koskaan. Villiintyneet aikuiset kissat eivät juurikaan nau’u ihmiselle ja niiden ääntelyn tiedetään olevan erilaista kuin lemmikkikissoilla. Naukuminen vaikuttaisikin olevan osittain yksilöllistä ja opittua, eli ihmisen ja kissan läheisen vuorovaikutussuhteen muokkaamaa käyttäytymistä. Villiintynyt populaatiokissakin voi ihmisen kanssa tarpeeksi kauan elettyään kuitenkin oppia naukumaan koko ikänsä ihmisten keskellä asuneen lajitoverinsa tavoin.

Pentukissa maukuu emolleen, mutta aikuinen kissa lähestulkoon yksinomaan ihmiselle.

Kissa kommunikoi kehräämällä

Kehräys on kissaeläimille tyypillinen ja ainutlaatuinen ääntelyn muoto, jonka tarkoitusta ei vielä täysin tunneta. Kehrääminen liittyy moniin erilaisiin tilanteisiin, kuten sekä emon ja pentujen että kissan ja ihmisen väliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Kissan kehräämistä on olemassa kahta eri tyyppiä: vaativa ja ei-vaativa. Kissa kehrää ei-vaativasti ollessaan rauhallinen ja tyytyväinen. Vaativa kehräys astuu puolestaan kehiin kissan ollessa jotain, kuten ruokaa tai huomiota, vailla. Vaativa kehräys kohdistuu useimmiten ihmiseen.

Kissanomistajien tiedetäänkin kokevan ruokaa pyytävän kissan kehräysäänen vaativampana ja epämiellyttävämpänä kuin rauhallisen ja tyytyväisen kissan kehräyksen. Tämä voi johtua siitä, että ruokaa haluavien kissojen kehräyksessä on normaalin matalaäänisen hurinan lisäksi ylimääräinen korkea taajuus. Tämä ylimääräinen korkea ääni saa kissan kehräyksen muistuttamaan ihmisvauvan itkua, joka, sattuneesta syystä, on meille ihmisille sangen voimakas ja huomiota herättävä signaali.

Sitä ei kuitenkaan vielä tiedetä, onko kissan vaativa kehrääminen olemassa vain ja ainoastaan meitä ihmisiä silmällä pitäen, vai onko sillä mahdollisesti muitakin, esimerkiksi lajinsisäiseen kommunikaatioon liittyviä merkityksiä.

Kissa voi kehrätä myös kärsiessään kovista kivuista. Tällöin se saattaa joko yrittää rauhoittaa tai parantaa itseään matalataajuisella hyrinällä.

Kissa ei ole niin ilmeetön ja tunteeton eläin, kuin olemme pitkään luulleet. Kissa ilmaisee tunteitaan ja tahtoaan monilla eri tavoilla, mutta ymmärrämmekö me ihmiset, mitä kissat yrittävät meille kertoa? Entä osaako kissa tulkita meidän ihmisten lajtyypillistä viestintää? Lue toinen osa täältä!

- Sari Toivola
Kirjoittaja on eläinten hyvinvointiaiheisiin erikoistunut Art Director ja viestinnän asiantuntija

Lähteet:

American Association of Feline Practitioners (AAFP) (2004). Feline Behavior Guidelines from the American Association of Feline Practitioners, 11-12.
https://catvets.com/public/PDFs/PracticeGuidelines/FelineBehaviorGLS.pdf

Trudi Atkinson, Fellowships of Animal Behaviour Clinicians (n.d.). Cat Communication. https://fabclinicians.org/wp-content/uploads/2020/01/Cat-Communication-Article.pdf

Bennett, Valerie, Gourkow, Nadine, Mills, Daniel S. (2017). Facial correlates of emotional behaviour in the domestic cat (Felis catus).Behavioural Processes http://dx.doi.org/10.1016/j.beproc.2017.03.011

Tasmin Humphrey, Leanne Proops, Jemma Forman, Rebecca Spooner & Karen McComb (2020). The role of cat eye narrowing movements in cat–human communication. Sci Rep 10, 16503 (2020). https://doi.org/10.1038/s41598-020-73426-0

Karen McComb, Anna M.Taylor, Christian Wilson & Benjamin D. Charlton (2009). The cry embedded within the purr. Current Biology Volume 19, Issue 13, 14 July 2009, Pages R507-R508

Emanuela Prato-Previde, Simona Cannas, Clara Palestrini, Sara Ingraffia, Monica Battini, Luca Andrea Ludovico, Stavros Ntalampiras, Giorgio Presti & Silvana Mattiello (2020). What’s in a Meow? A Study on Human Classification and Interpretation of Domestic Cat Vocalizations. Animals 2020, 10, 2390; doi:10.3390/ani10122390

Vitale Shreve, K. R. & Udell, M. A. R.. (2015). What’s inside your cat’s head? A review of cat (Felis silvestris catus) cognition research past, present and future. [Article in Press]. Animal Cognition. doi:10.1007/s10071-015-0897-6

Chloé Tavernier, Sohail Ahmed, Katherine Albro Houpt & Seong Chan Yeon (2020). Feline vocal communication. J Vet Sci. 2020 Mar;21(2):e18 https://doi.org/10.4142/jvs.2020.21.e18 pISSN 1229-845X·eISSN 1976-555X

todaysveterinarypractice.com, Ilona Rodan (n.d.).
https://todaysveterinarypractice.com/understanding-the-cat/

Kissan naksutinkoulutus

Eläimen ja ihmisen suhde rakentuu arjen pienistä vuorovaikutustilanteista, jotka eläin voi kokea joko positiivisena tai negatiivisena. Jokainen kissan seuralaisekseen valinnut kokee takuulla olevansa se positiivisia kokemuksia luova, herkkuja ja mukavia leikkihetkiä tarjoava ihminen, mutta joskus aran kissan kanssa tuntemukset voivat olla erilaiset. Kun arka kissa piilottelee sängyn alla tai kyyristyy huolestuneen näköisenä ihmisen liikkuessa asunnossa, voi helposti tuntua siltä, että kissa ei saa kohtaamisista itselleen mitään positiivista. Miten rakentaa suhdetta, jos kohtaamiset ovat jatkuvasti kissalle negatiivisia, tai korkeintaan neutraaleja?

Siinä vaiheessa, kun kissa on uudessa kodissaan tarpeeksi rentoutunut vastaanottaakseen ruokaa tai muita positiivisia vahvistuksia, apuna voidaan käyttää koulutustekniikoita. Kouluttamisen avulla negatiivispainotteiseen suhteeseen voidaan lisätä positiivisia, suhdetta parantavia vuorovaikutuksia. Kun positiivisia vuorovaikutuksia alkaa kertyä negatiivisia enemmän, suhde voi kokonaisuudessaan muuttua kissalle miellyttäväksi. Ja tällöin yksittäiset kielteiset tapahtumat, kuten mahdollisesti koppaan sulkeminen, eivät enää välttämättä romuta luottamusta suhteenne alta; yksi negatiivinen kokemus ei vaikuta paljoa, jos olet yleisesti hyvä tyyppi.

Miten sitten aloittaa kouluttaminen, tai valita oikea tapa kouluttaa? Netti on täynnä erilaisia koulutusohjeita, ja on totta, että sitä voi tehdä monella eri tavalla. Nykytutkimuksen valossa kuitenkin positiiviseen vahvistamiseen pohjautuva kouluttaminen on selkeästi tehokkain ja eläimelle mieluisin tapa oppia uusia asioita. Helpoin ja aloittajaystävällisin tapa tutustua positiiviseen vahvistamiseen on naksutinkoulutus, jota toteutetaan naksuttimen, tai toiselta nimeltään klikkerin, kanssa.

Naksuttimia tulee monissa eri muodoissa ja väreissä, mutta sen pääidea on tuottaa helposti tunnistettava, samankaltaisena toistuva naksahtava ääni, joka eroaa merkittävästi ympäröivästä äänimaisemasta.

Tämä ääni on tarkoitus yhdistää kissan mielessä positiivisiin kokemuksiin (= ruoan saamiseen), minkä jälkeen sitä on mahdollista käyttää palkitsevana tekijänä. Kokemukseni mukaan monet arat kissat saattavat ensi alkuun pelätä naksuttimen lujaa ja hieman omituistakin ääntä, mutta tähän on onneksi kehitetty vaihtoehtoja. Joissain naksuttimissa pystyy kätevästi säätämään äänen voimakkuutta, jonka lisäksi ääntä voi yrittää vaimentaa kietomalla naksuttimen esimerkiksi pyyhkeen sisään. Kannattaa myös kokeilla erilaisia naksuttimia, sillä joissain ääni saattaa olla pehmeämpi. Mikäli mikään näistä ei toimi, äänen voi tehdä myös omalla kielellä; taikasana tässä ei ole niinkään naksutin, vaan tuo helposti tunnistettava, tavanomaisesta eroava ääni. Omalla kielellä toteutettu naksautus tai muu omalle suullesi sopiva äännähdys voi toimia aivan yhtä hyvin, kunhan sen saa pysymään mahdollisimman samankaltaisena kerrasta toiseen. Ja nykymaailmassa tekniikka tulee onneksi aina avuksi; kännykkään on saatavilla lukuisia ilmaisia appeja klikkerin äänellä!

Naksutinkoulutus alkaa ehdollistamalla kissa naksuttimen ääneen. Tämä tapahtuu klikkaamalla naksutinta ja palkkaamalla kissaa herkulla välittömästi sen jälkeen. Oleellista tässä on ajoitus, ja yleisenä sääntönä on, että herkun pitäisi tulla noin sekunnin sisään naksautuksesta. Prosessia toistetaan pienissä hetkissä muutaman päivän ajan, jotta kissalla on aikaa tajuta äänen ja herkun välillä oleva yhteys. Voi olla haastavaa määrittää tarkasti, milloin kissa on ymmärtänyt asioiden välisen yhteyden, mutta omakohtaisesti olen huomannut kissojen muuttuvan naksahduksen aikaan tarkkaavaisemmiksi, kun ne ovat ymmärtäneet asian.

Kun yhteys on muodostettu, voi kissaa alkaa kouluttaa. Tällöin kissaa palkataan oikeasta käytöksestä naksahduksella, jota seuraa herkku. Herkut kannattaa pilkkoa pieniksi palasiksi, joita pystyy syöttämään nopeasti monta peräkkäin. Erittäin ruokamotivoituneille kissoille normiraksut saattavat toimia tarpeeksi hyvinä motivaattoreina, kun taas toiset vaativat jotain maistuvampaa; toisille paras palkinto saattaa olla taas leikki. Palkkioiden toimivuus voi vaihdella kissakohtaisesti ja mielialan mukaan, eikä sama palkkio toimi aina välttämättä yhtä hyvin. 

Mikäli haluat opettaa kissalle jonkin tietyn toiminnon, kannattaa koulutustuokio suunnitella jo etukäteen ja jakaa haluttu toiminto pienempiin väliaskeliin; jos esimerkiksi haluat kissan menevän koppaan, voit palkata kissaa ensin jo pelkästään siitä, että se katsoo koppaa kohti. Kriteerit kannattaa asettaa tarpeeksi mataliksi niin, että kissalla on mahdollisuus onnistua. Vähitellen, kun edellinen väliaskel onnistuu jo suurimman osan ajasta, voidaan kriteeriä nostaa esimerkiksi niin, että palkitaan kissaa silloin, kun se ottaa askeleen koppaa kohti, tai edes muuttaa painoaan lievästi eteenpäin. Tärkeää on yrittää naksuttaa juuri halutun toiminnon aikana, ja palkata kissaa tarpeeksi usein. Tämä saattaa vaatia hieman harjoitusta, mutta naksutinkoulutuksella on onneksi hyvin vaikeaa saada vahinkoa aikaan; mikäli naksutat väärään aikaan ja palkitset väärästä käytöksestä, kissallasi on todennäköisesti silti yhä hauskaa. Todennäköisesti pahinta, mitä voi käydä, on se, että joudut itse kuluttamaan enemmän aikaa halutun käytöksen vahvistamiseen. 

Sen sijaan että opettaisit kissalle mitään tiettyä, voit myös antaa kissan ehdottaa itse haluamiaan käytösmalleja. Tämä on hauska leikki, jossa ei voi epäonnistua, ja joka siten saattaa kasvattaa sekä omaasi, että kissan itsevarmuutta. Voit poimia kissan käytöksestä tiettyjä käyttäytymispiirteitä ja lähteä jalostamaan niitä eteenpäin; useilla kissoilla on esimerkiksi luontainen reaktio koettaa uusia asioita varovaisesti tassullaan. Tästä tutkivasta käytösmallista on helppo jalostaa kissa antamaan läpyä naksauttamalla silloin, kun kissa hipaisee kättäsi tassullaan. Toinen hauska keino harjoitella naksutinkoulutusta on testata sitä ihmisiin; sovi kaverisi kanssa niin, että kaverisi päättää mielessään käyttäytymismallin, jonka haluaa sinun suorittavan, ja naksauttaa aina sinun osuessasi tarpeeksi lähelle!

Entä sitten, jos kissoja on kaksi, ja haluat kouluttaa vain yhtä kerrallaan? Tässä tilanteessa voit joko opettaa molemmille kissoille oman naksuäänen, jonka kautta ne tietävät kummalle tehtävä on tarkoitettu, tai vaihtoehtoisesti palkata molempia kissoja siitä huolimatta, että treenaat vain toisen kanssa. Jälkimmäisessä tilanteessa voit hyvin palkata toista kissaa siitä, että se odottaa rauhallisesti vieressä.

Positiivisen kouluttamisen kautta on myös hyvä lähestyä erilaisia epätoivottuja käyttäytymismalleja. Kieltäminen tai kissan säikyttely epätoivotun toiminnan lopettamiseksi voivat tulla meiltä ihmisiltä joskus jopa melkein luonnostaan – olemmehan kovin tottuneita kieltämään toisiamme – mutta eläimien kohdalla tämä on harvoin onnistunut ratkaisu. Kissa on osittain myös saaliseläin, joten vaaralla uhittelu voi nopeasti murentaa välillenne muodostunutta suhdetta. Suotuisampaa olisikin kieltämisen sijaan opettaa kissalle, mikä käytösmalli on halutumpi nykyisen käytöksen sijaan. Vakavien käytösongelmien kanssa kannattaa kuitenkin aina konsultoida myös osaavaa käytösneuvojaa sekä eläinlääkäriä.

Lue lisää kissan käytösongelmista blogitekstistämme "Kissa ei vittuile"

Voi olla, että mietit silti, miksi käyttää naksutinta. Eikö olisi helpompaa palkita kissaa pelkillä kehuilla tai ruoalla, ilman tällaisia turhia härpäkkeitä? Kouluttaminen onnistuu toki niinkin, mutta naksuttimella on ylimääräinen ässä hihassaan; se nopeuttaa oppimista. Nopeasta oppimisesta vastaa dopamiiniksi nimetty välittäjäaine, jonka on oppimisen lisäksi todettu parantavan myös keskittymiskykyä. Naksutinkoulutus vapauttaa dopamiinia aktivoimalla aivoissa erityisen järjestelmän, jota neurotieteilijä Jaak Panksepp kutsuu nimellä SEEKING. Järjestelmä saa aikaan odottavan ja positiivisen, jopa euforiaan verrattavan mielentilan – vähän kuin innostus joululahjojen avaamista odottaessa. Järjestelmän alaisuudessa ihmiset ovat kuvanneet tuntevansa olonsa luottavaiseksi, kuin he pystyisivät mihin vain. Toisin sanoen kouluttaminen on siis hauskaa! Lisäksi naksuttimen välittämä informaatio kulkee aivokuoren sijaan suoraan muistista ja tunteista vastaaville aivoalueille, ja vaikuttaa siellä mantelitumakkeeseen, joka vastaa ehdollistettujen vasteiden oppimisesta. Tällaista vaikutusta ei olla todettu ruoalla tai kehuilla.

Lisäksi naksutinkoulutus tukee eläimen oma-aloitteisuutta ja auttaa luomaan suhdetta eläimeen, joka stressaantuu helposti ihmisen läsnäollessa. Kouluttaaksesi sinun ei tarvitse olla kissan lähellä, vaan voit naksuttaa myös vaikka huoneen toiselta puolelta, mistä kissa ei välttämättä koe sinua yhtä suureksi uhaksi. Ja mikäli kouluttaminen saa sinut innostumaan, voit viedä taitojasi edemmäs ja alkaa kysyä kissan mielipidettä. Voit esimerkiksi lisätä kissan kokemaa hallinnan tunnetta opettamalla tämän antamaan suostumuksen tekemiisi hoitotoimenpiteisiin, kuten korvien puhdistukseen; tähän koulutusmetodiin voit tutustua nimellä startbutton behaviors. Kaiken kaikkiaan kouluttaminen voi siis olla sekä ihmiselle että eläimelle hauska työkalu hyvän ja kunnioittavan suhteen rakentamiseen.

- Alisa, Dewin sijaiskoti

Lue lisää Kissan aktivoinnista täältä