Kissapopulaatio omassa pihapiirissä

90-luvun alkupuolella maatilalla oleva kissapopulaatio ei ollut lainkaan ihmetystä herättävä asia. Se oli normaalia, ja niissä asuvat kissat olivat pääosin työkissoja. Siitä ajasta on jo 30 vuotta, mutta yhä edelleen osa ihmisistä on jäänyt kissanpidon sekä kissatiedon suhteen sinne menneisyyteen. Heille kissapopulaatio pihapiirissä ei ole edelleenkään mitenkään negatiivinen asia, vaikka sitä sen pitäisi ehdottomasti olla.

Standardit kissanpitoon ovat muuttuneet. Se mikä aiemmin nähtiin eläinrakkautena ja huolenpitona on nykyisen tiedon, ymmärryksen, eläinten arvostuksen ja eläinlääketieteen kehityttyä eläinsuojelullisesti kestämätöntä.

Ollaan 80- ja 90-lukujen taitteessa. Isoäitini koki olevansa eläinrakas ihminen, ja niin ajattelivat myös muut hänen ympärillään olleet ihmiset. Hän halusi vastuullaan oleville eläimille pelkkää hyvää. Hän kosketti eläimiä hellästi, valvoi mahdollisuuksien mukaan synnyttävien ja sairaana olevien eläinten vierellä. Lopetuskuntoisia eläimien ei annettu kärsiä vaivoissaan, ja eläinlääkäri kävi paikalla säännöllisesti. Myös eläimet saivat sellaista hoitoa mikä siinä ajassa oli vakio - kannattaa muistaa, että eläinlääketiede ja toimenpiteet, joita eläimille tehdään ovat muuttuneet valtavasti 30-35 vuodessa. Esim. kissa oli monille eläinlääkäreillekin monesti “eksoottinen” hoidettava.

Eläimet myös pitivät isoäidistäni. Isoäitini ollessa lomalla eläimet eivät selkeästi olleet tyytyväisiä vaihtuneeseen ruokkijaan ja huolehtijaan. Isoäitini ääni yhdistettynä ruoka-astian ääneen sai eläimet saapumaan paikalle, minun ruoka-aikakuulutukseen vastattiin ihan eri innolla. 

Isoäitini oli myös kissapopulaation ruokkija. Eli nykymielipiteen mukaan uhkailua ansaitseva eläinrääkkääjä, jos lukee eläinsuojeluyhdistysten somepostausten kommetteja. (Dewi ei hyväksy uhkailua, se ei edistä asioita tai paranna yhdenkään kissan oloja.)

Isoäitini pihapiirissä eli arviolta 15-20 kissaa, pentujen kanssa enemmänkin. Kissojen määrää ei rajoitettu esim. leikkauttamalla isoa osaa kissoista. 90-luvulla kissojen leikkauttaminen maaseudulla ei ollut yleistä, sillä se koettiin monesti kalliiksi ja uskottiin laajasti, että leikattu kissa olisi huonompi hiirikissa. Myös uskomukset siitä ettei alle vuoden ikäistä kissaa voi leikata ja että kissan olisi hyvä saada ainakin yhdet pennut elivät voimakkaasti. Isoäitinikin perheessä enemmänkin kissojen määrään pyrittiin vaikuttamaan pentujen myymisellä sekä pentujen ja selkeästi kipeiden kissojen lopettamisella.

Silloin tällaiselle kissanpidolle oli laaja hyväksyntä niin sukulaisten, naapureiden ja tuttujen kesken, maalla kun oltiin ja navettakissoja tarvittiin. Kun pennuille alettiin etsiä koteja moni halusi juuri maalla kasvaneen reippaan kissanpennun, jos haussa ei ollut rotukissaa. Nykyään monet kissoja etsivät ovat onneksi valveutuneempia. 

Aina osa pennuista jäi löytymättä luonnosta, tai ne villiintyivät niin, ettei niiden kiinni saaminen ollut mahdollista. Jäljelle jääneet pennut pitivät populaation elinvoimaisena. Muistan yhdenkin kesän kuinka seurasimme ulkovarastossa olleeseen halkopinoon syntynyttä pentuetta. Ne olivat äärettömän uteliaita karvakeriä, mutta ilman jatkuvaa ihmisen läsnäoloa niistä tuli epäileväisiä ihmistä kohtaan ja luovutusikäisinä (tuohon aikaan 8 viikkoa) niitä oli turha edes yrittää saada kiinni käsipelillä. 

Samaan aikaan sisätiloissa yksi isoäitini lempikissoista hoiti kollin kanssa yhteisiä pentujaan, ja ne madotettiin ja sosiaalistettiin viimeisen päälle. Lapsena en edes kiinnittänyt huomiota tähän eriarvoisuuteen eikä se selkeästi vaivannut myöskään aikuisia, vaan se oli normaalia ja luonnollista.

Saariston Vihtori

Ruokkijalla, kuten isoäidilläni oli, saattaa olla kahdenlaisia kissoja – niitä, jotka asuvat selkeästi ulkona ja pihapiirin rakennuksissa ja sitten niitä, jotka pääsevät myös sisälle asuinrakennukseen tai ovat vallan sisäkissoja. Sisällä olevia kissoja ei välttämättä edes päästetä ulos siinä vaiheessa kun ne ovat selkeästi tiineinä, jolloin niiden pennuilla on paljon paremmat mahdollisuudet selvitä. Sen lisäksi ne saattavat olla nykyään leikattuja, madotettuja ja rokotettuja. Näillä kissoilla on yleensä myös nimet - isoäidinkin valokuvakansioista löytyy valokuvia monesta kissasta, ja niiden kuvien vierestä kissojen nimiä. 

Navettakissat taasen - ei niitä nähty silloin 90-luvulla sateessa ja pakkasessa värjöttävinä kissoina. Koettiin, että karja piti navetan talvellakin mukavan lämpiminä, ja kissoille oli tarjolla pehmeitä makuupaikkoja, joten niillä oli hyvät oltavat. Koska tilat olivat aktiivikäytössä ne myös pidettiin siisteinä ja turvallisina. Kissoille oli tehty oviin kulkuaukkoja, joista pääsi kulkemaan navettaan ja lämpimään pannuhuoneeseen vapaasti. Monissa vanhoissa piharakennuksissa voikin ympäri Suomea nähdä näitä navettakissoille tehtyjä kulkuaukkoja.

Monesti populaatiopaikat nykypäivänäkin ovat paikoissa, joissa joskus on ollut karjaa. Yleensä kun karja poistetaan kuviosta, katoaa rakennuksesta lämmöstä osa ja myös karjan ruokinnan paikalle houkuttelevien jyrsijöiden määrä laskee. Paikkojen kunnossapito jää myös rempalleen ja monesti tiloista tulee romuvarastoja. Tämä hankaloittaa kissojen ja niiden jälkipolvien oloa merkittävästi. 

Luonnollisesti niistä navetassakin olevista kissoista huolehdittiin. Tarvitsivathan ne ruokaa ruokavalion täydennykseksi - se oli monesti ainoa hoito, jota kissojen oletettiin 90-luvulla tarvitsevan (valitettavasti yhä edelleen osa ihmisistä olettaa näin). Ruokaa kannettiinkin isoäitini luona ulos isoja määriä useamman kerran päivässä. Pääasiallisesti kissat saivat ruuaksi ihan kissoille suunnattuja kuiva- ja märkäruokia, lisänä meni mm. itse ongittuja kaloja, eivätkä ne joutuneet tyytymään biojätteisiin (esim. puuron syöttäminen kissoille ei ollut mitenkään tavatonta niihin aikoihin). Siihen aikaan melkein jokainen kissa, joka söi kissanruokaa söi Whiskasia ja Latzia, kuten isoäidinkin kissat. 90-luvuilla niitä pidettiin laajasti hyvinä ruokina kissoille ja kuivaruokaa monesti suositeltiin ensisijaisena ruokana jos ihminen täytti kissan ruokakuppia. Nykyään, useamman populaation perusteella voin todeta, että määrä mitä isoäidin kissat saivat ruokaa oli riittämätön. 

Harvalla ruokkijalla on todenmukaista kuvaa siitä kuinka paljon kissoja on. Tähän vaikuttaa se, että samannäköiset kissat menevät helposti sekaisin keskenään. Varsinkin jos porukassa on monta yksiväristä kissaa - ne kahdeksan mustaa kissaa näyttävät hyvin samanlaisilta ja ruokkija voi olettaa, että niitä on vain neljä. Itsekin olen kuullut tarinan kasvaimesta kärsineestä kissasta, joka piti lopettaa. Harmi vain, että ensin lopetettiin se lapsen hyvin identtisen näköinen lempikissa ja sitten vasta se oikea. Molempia kissoja surtiin kovasti. 

Saariston Veikko. Vai onko hän sittenkin Vihtori? Saariston populaatiosta olemme loukuttaneet monta harmaata kissaa, jotka näyttävät hyvinkin samanlaisilta.

Kun isoäiti menehtyi, järjestettiin yhdessä eläinsuojelutahon kanssa kaikkien kissojen loukutus. Tämä ei olisi onnistunut isoäidin elinaikana, koska hänelle olisi ollut kova paikka joutua eroon rakkaista kissoistaan.

Monesti eläinsuojeluyhdistystä lähestytäänkin siinä kohtaa kun ruokkijan kunto huononee niin ettei hän enää pysty huolehtimaan eläimistä tai hän menehtyy ja omaiset eivät halua ottaa kissapopulaatiota vastuulleen. Ruokkija ei välttämättä suostu aiemmin luopumaan tärkeiksi muodostuneista seuralaisistaan ja puuhailusta mitä kissat tuovat. Heistä osa myös pelkää, että kaikki kissat vain lopetetaan ilman harkintaa.

Itse haluan uskon, että isoäitini eläinrakkaana ihmisenä olisi tehnyt muutoksia kissojen pitoon vuosien saatossa samalla kuin ymmärrys asioista yleisesti on lisääntynyt, ja jos lähipiirissä olisi ollut ihmisiä, jotka valistaisivat häntä ja tukisivat viemään kissanpitoa oikeaan suuntaan. Itselleni tämän puolen näkeminen on vaikuttanut haluun tehdä eläinsuojelutyötä ja toisaalta tapaan miten haluan tehdä sitä - kommunikoimalla, kannustamalla muutokseen ja tietoa levittämällä.

Minä, tai kukaan Dewissä, ei hyväksy kuvatunlaista kissojen pitoa ja toivomme, että se olisi jäänyt historiaan. Valitettavasti näin ei ole. Näiltä kissoilta puuttuu kattava terveydenhoito ja nykytiedon valossa hoidossa on useita asioita pielessä.

Itse kuitenkin uskon, että yhä useampi ruokkija on valmis ottamaan apua vastaan, koska tietoa on enemmän ja se tarjoillaan asiallisesti ilman räyhäämistä. Samoin kuin yhä useampi kissanomistaja rokottaa, siruttaa ja leikkauttaa kissansa. Tai on alkanut viime vuosina hoitamaan esim. kissansa hammasterveyttä. 

Jakamalla tietoa ja tarjoamalla apua voidaan ongelmiin puuttua tehokkaammin kuin huutamalla, että ihminen pitäisi lukita alasti kylmään ulkorakennukseen nukkumaan.

- Tekstin kirjoittaja on anonyymina pysyvä Dewin vapaaehtoinen

---

30 vuotta sitten mitä luultavammin ei ruokkijoita kohtaan olisi kohdistettu niin paljon suurta vihaa mitä nykypäivänä, kiitos internetin sekä tiedon leviämisen. Aina kun julkaisemme postauksen koskien populaatiopaikalla olevia huonoja olosuhteita, tai kuvia missä näkyy erittäin huonokuntoisia kissoja saamme seuraavat päivät erittäinkin aktiivisesti seurata kommenttiosioita. Pääosin kommentit ovat meitä vapaaehtoisia rohkaisevia: meitä kiitetään hyvästä työstä, kehutaan olevan kultaakin kalliimpia, ja voivotellaan miten tilanteet ovat noin pitkälle edenneet. Positiivisten kommenttien lukemisen ohella saammekin poistella niitä erittäin huonoja kommentteja, esim. tälläisiä:

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry ei hyväksy minkäänlaista uhkailua, loukkaamista, syrjintää tai kuoleman toivomista ketään ihmistä kohtaan, ei edes kissapopulaation ruokkijaa kohtaan. Pahimmassa tapauksessa erittäin epäasialliset kommentit aiheuttavat sen, että ruokkija kieltäytyy yhteistyöstä ja näin ollen loukutus jää kesken. 

Anonyymina pysyvä Dewin vapaaehtoinen haluaakin tuoda ilmi ruokkijan lähimmäisen näkökulmaa vaikka tapauksesta onkin jo todella pitkä aika, sekä nostaa esille sen miten vanhoillista tietoa vieläkin ihmisillä voi kissoista olla. Ruokkijat ovat ihmisiä siinä missä me muutkin eivätkä ansaitse kommentteja joissa heitä uhkaillaan tai toivotaan kuolevan. 

- Jonna P., sometiimivastaava sekä loukuttaja

Kissojen virtsatieoireilu ja -ongelmat

Virtsatieongelmat ovat hyvin yleisiä vaivoja kissoilla ja siten niiden tunnistaminen, hoito ja ehkäisy onkin erittäin tärkeää. Kissanomistajan tulisi tunnistaa virtsatieongelmien pääoireet ja -ilmentymismuodot, yleisimmät diagnoosit ja aiheuttajat, sekä hoidot pääpiirteittäin. Nopea ja aikainen toiminta saattaa joissain tilanteissa jopa pelastaa kissan hengen.

Kissa on aavikkoeläin

Kissat ovat geneettisesti aavikkoeläimiä, joten niiden käyttäytyminen on myös sen mukaista. Janon tunne on kissoilla heikko, mikä voi johtaa kissan vähäiseen nesteensaantiin, kuivumiseen ja siten myös erilaisiin virtsatievaivoihin. Kissan lajityypillinen ravinto luonnossa koostuu pääasiassa jyrsijöistä, joissa on vettä noin 70-80 %, jolloin kissojen ei useinkaan tarvitse erikseen juoda vettä. Tämä johtaa varsinkin pelkkää kuivaruokaa syövillä sisäkissoilla helposti erilaisiin ongelmiin, pääasiassa virtsatieoireisiin.

Lajityypillisesti kissa myös pyrkii peittämään kipuaan viimeiseen asti, jolloin kivun ainoana oireena saattaa olla ongelmat vessakäyttäytymisessä. Omistajan tuleekin tuntea kissan normaali käyttäytyminen hyvin, jolloin mahdolliset kivusta tai sairaudesta johtuvat muutokset huomataan mahdollisimman nopeasti.

Miksi ongelmien tunnistaminen on tärkeää?

Virtsa muodostuu munuaisissa, jotka kissoilla sijaitsevat molemmin puolin selkärankaa lannerangan alueella. Munuaiset koostuvat kuorikerroksesta, ydinkerroksesta ja munuaisaltaasta. Kuorikerroksessa on toiminnallisia yksiköitä, eli nefroneita (kuva), jotka koostuvat munuaiskeräsestä eli glomeruluksesta, joka koostuu kotelosta ja hiussuonikeräsestä, sekä munuaistiehyestä, johon glomerulussuodos kerääntyy.

Veri kulkee vatsa-aortasta munuaisvaltimoita pitkin munuaisiin, jossa se jakaantuu kuorikerroksen alueella tuojasuoniin, joita on useampi satatuhatta munuaisessa. Tuojasuonesta veri kulkee glomeruluksen sisälle hiussuonikeräseen, jossa muodostuu alkuvirtsa. Alkuvirtsa kulkeutuu munuaistiehyeseen, joka on kolmeosainen: alkuosassa tapahtuu aineiden takaisinimeytymistä, keskimmäinen osa väkevöittää virtsaa poistamalla alkuvirtsasta vettä, ja viimeinen osa kuljettaa väkevöityneen virtsan kokoojaputkeen. Kokoojaputkesta lopullinen virtsa kulkeutuu munuaisaltaaseen, josta virtsa kulkee virtsanjohtimia pitkin virtsarakkoon. Kissoilla virtsarakossa on vahva limakalvo, jonka suojana on vielä glykosaminoglykaanikerros, sillä kissojen virtsa on erittäin väkevää ja hapanta. Lopulta virtsa poistuu virtsarakosta virtsaputkea pitkin ulos elimistöstä. Kolleilla virtsaputki on pidempi kuin naarailla, mikä johtaa siihen, että kolleille saattaa tulla helpommin ongelmia itse virtsaputkeen. 

Munuaisilla ja virtsalla ylipäätään on siis äärimmäisen tärkeitä tehtäviä: ne poistavat elimistöstä kuona-aineita ja toksiineja, huolehtivat elimistön elektrolyytti-, eli suola- ja nestetasapainosta, sekä munuaiset itsessään tuottavat elintärkeitä hormoneja mm. punasolujen kehitykselle, verenpaineen säätelylle ja kalsiumin ja D-vitamiinin aineenvaihdunnalle.

Oireet ja tunnistaminen

Kuten aiemmin tuli ilmi, kissa peittää kipuaan viimeiseen asti. Siksi varsinkin sairauden alkuvaiheessa oireet saattavat olla hyvinkin vähäisiä ja epämääräisiä, ja niiden taustoja saattaa olla hyvinkin vaikea tulkita. Esimerkiksi yksittäiset ohipissat voivat johtua useammasta eri syystä, kuten säikähdyksestä, stressistä, pelosta, merkkailusta tai kivusta.

Tyypillisiä kissojen virtsatieoireita ovat:

• hutipissat/ohipissat, eli virtsaaminen muualle kuin hiekkalaatikkoon
• hiekkalaatikon välttely
• pienet/isot pissat
• ääntely virtsatessa, kuten vinkuminen tai maukuminen
• ei tule ollenkaan virtsaa - hätätilanne
• verinen virtsa
• pysyminen kauan virtsaamisasennossa
• tihentynyt virtsaaminen
• sukupuolielinten lisääntynyt nuoleminen ja ärtyminen

Virtsatieoireet saattavat siis kieliä monesta muustakin ongelmasta kuin pelkästään virtsatiesairauksista, joten oman kissan normaalin, terveen käytöksen tunteminen ja pientenkin muutosten havaitseminen on kissanomistajalle erittäin tärkeä taito. Kissa ei osaa kertoa kivustaan niin selkeästi kuin esim. koira, joten selkeiden merkkien lisäksi myös huomaamattomampia muutoksia pitää osata tarkkailla ja tunnistaa.

Virtsatiesairaudet selittävänä tekijänä

Kissojen alempien virtsateiden sairaudet, eli FLUTD:it (feline lower urinary tract disease) ovat yleisimpiä kissojen sairauksia erilaisten hammasongelmien ohella. Alempien virtsatiesairauksien syntyyn vaikuttavat useammat altistavat tekijät, kuten koirassukupuoli, keski-ikä, ylipaino ja vähäinen aktiivisuus, sterilointi ja kastrointi, muut taustalla olevat systeemisairaudet, rotu, sekä tietysti vähäinen vedensaanti ja ruokavalio. Virtsatiesairauksiin luetaan virtsatiekiteet ja -kivet, virtsatietulehdus, idiopaattinen kystiitti FIC (feline idiopathic cystitis), kasvainsairaudet, virtsateiden rakennemuutokset, sekä erittäin vakava välitöntä hoitoa vaativa virtsaumpi/-tukos. 

Virtsatiesairauksien yhteydessä yleisten, selkeiden virtsatieoireiden lisäksi voi esiintyä mm. ruokahalun vähenemistä, käytösmuutoksia ja apaattisuutta, jotka ovat yleisiä sairauden ja kivun merkkejä kissoilla.  

Virtsakiteet ja -kivet

Virtsakiteet ovat pieniä mineraalikertymiä, jotka ovat usein normaalilöydös kissan virtsassa, sillä kissan virtsa on todella väkevää. Kiteet voivat kuitenkin kasautua kiviksi, jotka voivat aiheuttaa kipua vahingoittamalla virtsarakkoa ja -putkea, tai voivat jopa tukkia koko virtsaputken. Vahingoittamalla rakon limakalvoa virtsakivet myös altistavat kissan virtsatietulehduksille, koska bakteereilla on helpompi pääsy kudoksiin vahingoittuneelta limakalvolta. 

Virtsakiteet ja -kivet voidaan eläinlääkärissä havaita virtsanäytteestä, virtsateiden ultraäänestä tai röntgenistä. Virtsanäyte otetaan mieluiten suoraan rakosta vatsanpeitteiden läpi kystosenteesillä, eli neulalla ja ruiskulla, jolloin saatu näyte on mahdollisimman steriili. Virtsanäytteestä tutkitaan virtsan pH, ominaispaino, liuskatesti (sokeri, veri, proteiini, bilirubiini), sakka mikroskooppisesti tulehdusten ja virtsakiteiden varalta, sekä mahdollisesti otetaan bakteeriviljely. Virtsasta voidaan myös tutkia munuaissairautta epäiltäessä proteiinin ja kreatiniinin suhde, sekä SDMA. Verinäytteestä voidaan tutkia mm. tulehdusarvo SAA, joka on usein koholla tulehduksen yhteydessä.

Kissoilla virtsakivet muodostuvat virtsarakossa, eikä munuaisissa kuten ihmisellä. Kiviä voi olla monta eri kokoa ja lajia, ja parhainta olisikin, jos kivestä saataisiin näyte analysoitavaksi laboratorioon, jolloin hoito voitaisiin kohdistaa täsmällisemmin. Kiviä muodostuu kun virtsaan liuenneiden kivennäisaineiden määrä nousee liian korkeaksi, jonka syynä voi olla esim. epänormaali aineenvaihdunta, kiteitä aiheuttava ruokavalio (korkea magnesiumpitoisuus, happamuus) tai virtsatietulehdukset (bakteeritulehdus nostaa pH:ta, mikä altistaa kivien muodostumiselle). Liian vähäinen vedensaanti väkevöittää virtsaa, mikä osaltaan altistaa kiville. Myös jo aiemmin mainitut ylipaino ja sterilointi ja kastrointi altistavat, kuten myös sukupuoli ja ikä (keski-ikä, seniorikissojen sairaudet), sekä vähäinen aktiivisuus. 

Virtsakiviä on neljä eri päätyyppiä: struviitti-, kalsiumoksalaatti-, ammoniumnitraatti- ja kystiinikivet. Näistä kaksi viimeisintä, ammoniumnitraatti- ja kystiinikivet ovat suhteellisen harvinaisia kissoilla, mutta ne voivat liittyä esimerkiksi maksan toimintahäiriöihin. Näiden kahden hoito perustuu virtsan happamoittamiseen lääkkein ja ruokavalion avulla.

Struviittikivet ovat yleisiä virtsakiviä kissoilla, ne muodostuvat fosfaatista, ammoniumista, sekä magnesiumista. Struviittikiteitä voi aiheuttaa mm. ruuan liian korkea magnesiumpitoisuus, sekä virtsan korkea pH eli emäksisyys, jonka voi aiheuttaa tietyt ruokavaliot. Struviittikiteitä hoidetaan liuotusruokavaliolla, jossa on normaaliruokaa enemmän natriumia, jolloin veden kulutus lisääntyy ja virtsa laimenee. Liuotusruoka auttaa myös vähentämään virtsan kivennäisaineipitoisuutta ja pitämään virtsan happamana. 

Plotina sairasti virtsatietulehduksen, joka saatiin onneksi hoidettua.

Kalsiumoksalaattikivet ovat yhdessä struviittikivien kanssa tavallisimpia virtsakiviä. On huomattu, että erityisesti burmankissat ja persialaiset kissat ovat muita kissoja alttiimpia kalsiumoksalaattikiteiden muodostumiselle. Kalsiumoksalaattikiviä ei voida liuottaa, vaan kivien ollessa haitallisen suuria ne joudutaan useimmiten leikkaamaan, joskus ne pyritään saamaan pois virtsakatetrin avulla. Vaikka kalsiumoksalaattikiteitä ei pystytä liuottamaan, on ruokavalio niiden ehkäisyssä erittäin tärkeä.

Kiteiden ja kivien liuotuksen tai leikkaamisen lisäksi olennaista on erityisesti akuuttivaiheessa kipulääkitys, jolla lievitetään kipua ja helpotetaan virtsaamista. Kivien liuotukseen tarkoitettuja erikoisruokavalioita ja lisäravinteita saa eläinlääkäriasemilta, sekä tietyistä verkkokaupoista. Kivien hoidossa tärkeintä on seurata tarkkaan eläinlääkärin ohjeita ja pitäytyä tietyssä ruokavaliossa tietyn aikaa. Usein ruokavalio kestää 4-12 viikkoa, jonka loppuvaiheessa virtsanäyte usein kontrolloidaan ja jatkohoito määräytyy saatujen tulosten mukaan. Lisäksi jos kivet ovat vahingoittaneet rakon limakalvoa ja aiheuttaneet virtsatietulehduksen, määrätään usein antibioottikuuri.

Dewillä asustellut Plotina ohipissaili melkein alusta alkaen, ja ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä todettiin rakossa sakkaa ja bakteereja. Virtsatietulehduksen hoidoksi aloitettiin antibioottikuuri, jotka poistivat ohipissailun pariksi kuukaudeksi. Kuitenkin ohipissat palasivat, ja eläinlääkärissä todettiin virtsanäytteen sakassa runsaasti epiteelisoluja, kristalleja ja struviitteja. Plotinalle aloitettiin Urinary-ruokavalio liuottamaan sakkaa, sekä Metacam-kipulääkekuuri helpottamaan virtsaamista. Kontrollikäynnillä kuukauden kuluttua virtsanäytteessä oli edelleen hieman kristalleja ja tulehdussoluja, joten päädyttiin jatkamaan vielä Urinary-ruokavaliota yhden kuukauden ajan. Virtsateiden hyvinvointiin tarkoitetulla ruokavaliolla Plotinan virtsaamisongelmat poistuivat kokonaan, ja Plotina pystyi palaamaan normaaliin ruokavalioon ongelmitta.

Virtsaumpi/-tukos

Virtsaumpi eli virtsatukos on hengenvaarallinen tila, joka voi pahimmillaan johtaa kissan menehtymiseen. Tukos on yleisempi kolleilla anatomian takia, sillä kollien virtsaputki on naaraiden vastaavaa huomattavasti pidempi. Virtsaputki voi tukkeutua “limakasautumasta”, johon kerääntyy proteiineja, soluja ja mahdollisesti virtsakiteitä. Myös kivet voivat jäädä virtsaputkeen jumiin, jolloin virtsaputki supistuu fysiologisena reaktiona vierasesineeseen ja osaltaan pahentaa tilannetta. Myös muu voimakas spasmi eli supistuminen tulehduksen tai muun ärsytyksen takia on mahdollinen virtsaummen aiheuttaja. 

Tukoksen hälyttävin ja selkein oire on yksinkertaisesti se, ettei virtsaa tule ollenkaan kissan yrittäessä virtsata tai sitä tulee vain tipoittain. Yli vuorokauden pituinen virtsaamattomuus kasvattaa virtsamyrkytyksen riskiä, jossa urea ei pääse poistumaan elimistöstä, mikä johtaa maksavaurioon, koomaan ja kuolemaan. Virtsaumpi on siis hengenvaarallinen tilanne ja vaatii välitöntä eläinlääkärikäyntiä. Virtsaumpi hoidetaan usein leikkaamalla.

Virtsatietulehdus

Virtsatietulehdus eli kystiitti voi olla bakteerien, tai virtsatiekivien tai -kiteiden aiheuttama, tai idiopaattinen. Noin 5-15% kissojen alempien virtsatiesairauksien aiheuttajaksi selviää bakteeritulehdus, kiteet ovat yleisempiä. Virtsatietulehdusta tavataan tavallisemmin vanhemmilla kissoilla, joilla on altistavina tekijöinä korkean iän lisäksi muita systeemisairauksia, kuten munuaisten vajaatoiminta ja diabetes. 

Virtsatietulehduksen oireet ovat hyvinkin tyypillisiä virtsatieoireita, sillä virtsaaminen yksinkertaisesti sattuu. Selkeiden virtsatieoireiden lisäksi muut sairauksien yleisoireet ovat tyypillisiä, kuten ruokahalun väheneminen ja apaattisuus. Virtsatietulehdusta epäiltäessä virtsasta tehdään bakteeriviljely, jonka tuloksen perusteella määrätään tarvittaessa antibioottikuuri, sekä tulehduskipulääke. Tarvittaessa myös virtsan pH:ta voidaan laskea lääkityksen avulla.

Lenin FIC ei ole este laadukkaalle elämälle mikäli omistaja jaksaa nähdä vaivaa. Lenin touhuja voi seurata Instagramista @sofiankisset.

Kissan idiopaattinen kystiitti eli FIC

Feline idiopathic cystitis tarkoittaa selkokielellä suomennettuna kissan virtsarakon tulehdusta, jonka syytä ei tiedetä (idiopaattinen = tuntematon syy). Jopa 60% kissojen alempien virtsateiden sairauksista voidaan luokitella FIC:iksi, joten kyseisen sairauden tunteminen on melkeinpä välttämätöntä kissanomistajalle. 

Kissan idiopaattisessa kystiitissä virtsarakossa on steriili tulehdustila, jota ei siis ole aiheuttanut bakteeri tai mikään muukaan selkeä taudinaiheuttaja. FIC:issä virtsan glykosaminoglykaanikerros on ohentunut, jolloin virtsan ärsyttävät aineet pääsevät ärsyttämään limakalvoa aiheuttaen tulehduksen ja siten kipua. Nimensä mukaisesti FIC:in syy on epäselvä, mutta yleisimmäksi aiheuttajaksi on ehdotettu stressiä - ja tähän aiheuttajaan me Dewilläkin uskomme lukemattomien kokemusten perusteella.

Oireet idiopaattisessa kystiitissä ovat samat kuin virtsatietulehduksessa tai -tukoksessa, mutta hoito poikkeaa sairauden aiheuttajan takia hyvinkin radikaalisti selkeiden fysiologisten aiheuttamien sairauksien hoidosta. Hoito keskittyy kivun lievitykseen tulehduskipulääkkeiden avulla sekä stressin hoitoon, johon löytyy omat hyväksi todetut keinonsa. Stressin lievitykseen on markkinoilla erilaisia valmisteita, kuten kaseiinia sisältävää Zylkeneä, L-tryptofaania sisältävät Serene-Um ja Calmex, sekä erilaisia feromonihaihduttimia ja -suihkeita, kuten Feliway. Valmisteiden lisäksi luonnollinen osa stressin lievitystä on mahdollisten stressaavien tilanteiden vähentäminen, aktivoinnin ja virikkeiden lisääminen, hiekkalaatikoiden lisääminen ja erilaisten ympäristön muutosten vähentäminen. FIC:in hoidossa voidaan myös hyödyntää virtsatievaivaisten erikoisruokavaliota, sekä Cystaid Plus -valmistetta vahvistamaan virtsarakon glykosaminoglykaanikerrosta. Ylipainoiselle kissalle laihduttaminen on myös iso osa FIC:in hoitoa. 

Dewillä on ollut useampiakin idiopaattisesta kystiitistä kärsiviä kissoja, kuten allekirjoittaneen oma Dewiltä adoptoitu kissa Leni. Leni saapui yhdistykselle muutaman kuukauden ikäisenä pentuna ja jo sijaiskodissa huomattiin pienet pissat. Eläinlääkärin tutkimuksissa virtsanäytteessä ei näkynyt mitään, samaten virtsateiden ultrassa kaikki oli erinomaisesti. Diagnoosiksi saatiin siis FIC ja hoidoksi aloitettiin Cystaid plus tarvittaessa ja yleinen FIC:in hoito. Adoptoin Lenin helmikuun 2020 lopulla, jolloin hän oli ehtinyt asustella sijaiskodissa melkein neljä kuukautta kesyyntymässä. Muuton jälkeen kaikki meni hyvin, mutta ei mennyt kauaakaan aiemman kissani Ipan ja Lenin tutustuttamisen jälkeen, kun ensimmäisen ohipissa oli ilmestynyt sänkyyn. Vaikka tutustuttaminen oli edennyt hitaasti ja ilman aggressiivisuutta, oli Leni vähän turhan stressaantunut tilanteesta. Eipä siinä mitään, lisättiin vesiastioita ja katseltiin miten tilanne etenee.

Ohipissat eivät jääneet yhteen kertaan, vaan niitä ehti tulla useampia jopa feromonihaihduttimen asennuksen jälkeen ja petivaatteiden etikkapesujenkin jälkeen. En ollut tajunnut ajoissa laittaa suihkuverhoa päiväpeitoksi, joten Leni pissasi sänkyyn välillä ihan jo tottumuksesta, eikä pelkästään kivusta tai stressistä. Suihkuverhoa pidettiin päiväpeittona parikin kuukautta, sillä se piti varmasti Lenin pissat hiekkalaatikossa. Cystaid Plus oli käytössä, muutama erilainen vessa ja lempparihiekka tarjolla ja märkikseen lisättiin ahkerasti vettä. Intensiivisellä hoidolla saatiin odotettu lopputulos ja nykyään ei tarvitse pitää suihkuverhoa päiväpeitteenä muuta kuin uusissa paikoissa esim. kissojen ollessa hoidossa. 

Leni elementissään.

Kasvaimet ja anatomiset viat

Kasvaimet virtsateissä ovat kissoilla suhteellisen harvinaisia, mutta mahdollisia varsinkin seniorikissoilla. Kasvaimet ovat tällöin yleensä välimuotoisen epiteelin karsinoomia ja ne voidaan todeta ultraäänitutkimuksella. 

Erilaiset anatomiset viat, kuten synnynnäiset anomaliat ja traumojen aiheuttama rakennepoikkeavuudet virtsateissä eivät myöskään ole erityisen yleisiä kissoilla. Rakennepoikkeavuuksista yleisin on virtsaputken striktuura eli ahtauma, joka voidaan myös todeta ultraäänitutkimuksella. Hoitona useimmiten on leikkaushoito.

Tuki- ja liikuntaelimistön kivut ja muut kiputilat

Erilaiset tuki- ja liikuntaelimistön kiputilat, kuten nivelrikko tai spondyloosi voivat olla kissan virtsatieoireilun taustalla. Itse virtsaamisasento voi olla kissalle kivulias tules-vaivan vuoksi, tai kipu voi hankaloittaa kissan pääsyä hiekkalaatikolle ajoissa. Usein ohipissojen lisäksi kissalla on muita tules-kipuun viittaavia oireita, kuten hyppimisen väheneminen, lisääntynyt varovaisuus liikkuessa, kipuilme, vetäytyminen ja leikkimisen väheneminen. 

Dewillä ollut Sygyzyn Boba oli yksi näistä kissoista, joiden ohipissailun ja muun virtsatieoireilun taustalla oli tules-ongelma. Aluksi Boban huomattiin maukuvan todella paljon, ja järsivän kaikkea mahdollista. Suu ja hampaisto olivat kuitenkin hyvässä kunnossa, lisäksi veri- ja virtanäytteissä ei havaittu mitään poikkeavaa. Metacam-kipulääkekuuri vähensi jonkin verran maukumista ja puun jyrsimistä. Kuitenkin pian kuurin jälkeen tuli ensimmäinen ohipissa sohvalle, jonka jälkeen ohipissat lisääntyivät varsin nopeasti. Eläinlääkärissä todettiin tukkeutunut anaalirauhanen, jonka katsottiin olevan syy ohipissailuun. Kuitenkaan asianmukaisesta hoidosta huolimatta maukuminen ja kipukäytös ei loppunut, joten eläinlääkäri suositteli kokeilemaan vielä gabapentiiniä kipuun. Todennäköisen diagnoosin ajateltiin olevan idiopaattinen kystiitti. Kipulääkityksen myötä oireet vähentyivät, mutta muutaman viikon kuluessa alkoivat jälleen. Eläinlääkärissä virtsarakkoa ultratessa huomattiin, että vasen takajalka ei suoristu taakse läheskään yhtä hyvin kuin oikea, joten jaloista otettiin röntgenkuvat. Röntgenkuvassa vasen reisiluu oli kokonaan irti lonkkamaljasta, myös luuston uudismuodostumaa havaittavissa. Vasemman lonkkamaljan rajat vaikeasti hahmotettavissa. Vasen reisiluu käytännössä irti lihaksesta, mahdollisesti vanhan trauman seurauksena. Röntgenlöydösten perusteella eläinlääkäri suositteli eutanasiaa, johon päädyimmekin haikein mielin. 

Boban röntgenkuva oli järkyttävää katseltavaa.

Systeemisairaudet

Kissojen systeemisairaudet, kuten munuaisten vajaatoiminta, diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta altistavat virtsatieoireilulle. Em. sairaudet lisäävät kissan juomista ja siten myös virtsaamista, ja suurentavat pissapaakkujen kokoa. Joskus kissa ei ehdi ajoissa hiekkalaatikolle, jolloin pissa saattaa tulla juuri laatikon ulkopuolelle.

Ongelmat käytöksessä ja muut syyt

Kissojen “ongelmakäytös” johtuu aina jostakin syystä, oli se sitten stressi, huono ympäristö, leikkaamattomuus (merkkailu ja stressi), liian varhainen vieroitus emosta, yksinäisyys tai muu kipu tai sairaus. Kissat eivät osoita mieltään tai kosta, sillä niiden aivot eivät ole tarpeeksi kehittyneet niin monimutkaisiin ajatuksiin.

Kissat voivat virtsata laatikon ulkopuolelle esim. säikähdyksestä, stressistä, pelosta, tai liian likaisen hiekkalaatikon takia. Ohipissailun selvittely vaatii joskus kunnon salapoliisityötä, varsinkin jos se on ainoa oire. Ensihätään kannattaa putsata ohipissapaikka huolellisesti käyttäen etikkaa, sillä se eliminoi virtsan hajua. Pissakohtaan voi siirtää ylimääräisen hiekkalaatikon ja kuivikkeeksi voi kokeilla esim. mikrohiekkaa, sillä se on melkein kaikkien kissojen suosiossa. Vessan malli saattaa myös olla väärä, jotkut pitävät katollisen vessan tuomasta rauhasta, jotkut nauttivat avonaisen vessan mahdollistamista pakoreiteistä. Kissa on myös siisti eläin, joka ei halua tehdä tarpeitaan likaiseen vessaan. Hiekkalaatikko tulee siis putsata vähintään kaksi kertaa päivässä ja hiekka vaihtaa kokonaan uuteen tarpeen mukaan, yleensä noin kuukauden välein riittää.

Lisää voit lukea blogitekstistä Kissa ei vittuile.

Yleinen hoito ja ehkäisy

Jos kissa alkaa ilman selvää syytä ohipissailemaan tai ilmaisemaan muita virtsatieongelmien oireita, on aina suunnattava eläinlääkäriin. Idiopaattista kystiittiä ei voi omistaja itse diagnosoida: muut sairaudet ja aiheuttajat on ehdottomasti poissuljettava.

Kissojen virtsatieongelmien ehkäisyssä ja hoidossa on yksi yhteinen periaate: vedensaannin lisääminen. Tarjolle voi laittaa useamman erilaisen juomakupin, esim. korkean ja matalan tai keraamisen ja lasisen. Jotkin kissat eivät esimerkiksi pidä siitä, kun niiden viikset koskettavat juomakupin reunoja. Kissalle voi myös esitellä juoma-automaatin, sillä juokseva vesi kiinnostaa kissaa ja houkuttelee sitä juomaan. Märkäruokaan voi lisätä vettä, samaten kuivaruokaan. Tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan kuivaruuan voi jättää kokonaan pois. Juomakippoja kannattaa asetella useampaan eri paikkaan, kuitenkin erilleen ruokakipoista.

Virtsakiteiden ja -kivien hoidossa liuotus on pääasiassa, näissä pitää noudattaa tarkoin eläinlääkärin ohjeita. Ruokavaliota ei saa lähteä muuttamaan ilman eläinlääkärin konsultaatiota, joten ongelmatilanteissakin kannattaa olla matalalla kynnyksellä yhteydessä eläinlääkäriin. Myös ruuan jakaminen useampaan annokseen päivän mittaan auttaa vähentämään virtsan pH-muutoksia, joten se on kannattava toimenpide varsinkin kivien ehkäisyssä. Ruuassa laadukkaat proteiininlähteet helpottavat munuaisten työkuormaa, kun sen sijaan sokeri ja viljat kuormittavat munuaisia.

Hiekkalaatikoita tulisi olla kissojen lukumäärä +1 ja ne tulisi olla sijoiteltuna rauhallisiin, mutta ei liian syrjäisiin paikkoihin. Niiden tulee olla kaukana ruoka-, juoma- ja oleskelupaikoista. Kissanvessoja on useita erilaisia ja jotkut kissat ovat nirsompia vessojensa suhteen. Oikea vessa löytyy vain kokeilemalla, mutta esim. Dewillä kissat asuvat sijaiskodeissa, jolloin mieltymykset ja tottumukset ovat jo selvillä. Kuten aiemmin mainittu, vessat täytyy pitää siisteinä ja rauhallisina paikkoina.

Kissaa kannattaa myös aktivoida - muutenkin kuin pelkästään virtsatieongelmien ehkäisyksi - erityisesti FIC-diagnoosin omaavilla kissoilla. Myös jo ylipainon ja muiden sairauksien ehkäisemiseksi aktivointi on tärkeää, sillä ne altistavat myös virtsatieongelmille. Vinkkejä aktivointiin löydät blogitekstistä Kissan aktivointi.

Boba, sinua kaivataan. Lepää rauhassa.

Lähteet

Evidensia - Kissan virtsatieongelmat

Kivuton - Virtsatieongelmat

Koira-kissaklinikka Oy, ELL Anette Ståhlberg - Kissojen virtsatieongelmat

Agria eläinvakuutus - Kissan virtsatietulehdukset

Brit - Kissojen munuaisvaivat

Koira-kissaklinikka Oy - Laboratoriopalvelut

Evidensia - Virtsarakontulehdus kissoilla: tunnista kissan virtsatieoireet

Cornell feline health center - Feline behavior problems: house soiling

- Sofia, tapahtumatiimivastaava, sometiimi & vuoden 2023 hallituslainen

Kodin vaarat kissoille

Kotitalouksissa on useita riskitekijöitä kissoille, jotka uteliaisuuksissaan löytävät korkeimpien huonekalujen päälliset ja pienesineet sängyn alta. Yleissiivouksella koti pysyy pääasiassa kissaturvallisena, mutta tarkempaa huomiota tulee kiinnittää esimerkiksi avoimiin ikkunoihin, palaviin kynttilöihin, koloihin ja aukkoihin esim. sokkelissa tai huonekaluissa, sekä huonekasveihin. Lisäksi korkeat tai kiikkerät huonekalut kannattaa kiinnittää seinään esimerkiksi ruuveilla ja pulteilla, sekä noudattaa varovaisuutta erityisesti kuumien sähkölaitteiden, esimerkiksi lieden kanssa. Lisätietoa kissoille vaarallisista kasveista löytyy täältä, ja kissojen turvallisesta ulkoilusta täältä.

Kesäyön Kääpä rakastaa ruokaa, eikä pöydälle voi jättää namipusseja näkyville.

Kodin turvallisuutta kannattaa lähteä tarkastelemaan oman kissansa tasolta: millaisiin paikkoihin kissasi tykkää piiloutua, onko kissa taitava avaamaan kaappeja vai ennemminkin kasvit ja huonekalut rauhaan jättävää tyyppiä? Liian varovainen riskien kartoituksessa ei voi olla. Esimerkiksi uuteen taloon muuttaessa tai kissaa hankkiessa tulee etukäteen miettiä mahdollisia vaaranpaikkoja, jotta kissan kanssa jaettu arki olisi sekä lemmikille että omistajalle mahdollisimman huoletonta ja turvallista.

Vierasesineet

Vierasesine tarkoittaa mitä tahansa pientä esinettä, joka kulkeutuu ihon alle tai kehon aukkoihin. Kissojen kohdalla tämä tarkoittaa pääasiassa esineitä tai aineita, jotka kulkeutuvat kissan elimistöön etenkin nieltynä. Silloin vaarana on suolitukos, joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa kuolemaan. Vierasesineitä voivat olla esimerkiksi narut, kuminauhat, hiuslenkit, paristot, lääkkeet, kemikaalit, ja jopa kissoille tarkoitetut lelut. Useista kissanleluista irtoaa helposti pieniä osia, kuten sulkia tai vaahtomuovia. Rikkinäiset lelut tulee hävittää, ja helposti hajoavat lelut pitää poissa kissan ulottuvilta, jos kissalla on taipumusta esimerkiksi purra lelujaan.

Kesäyön Kääpän mielestä kengännauhat ovat oiva lelu. Vain valvonnan alaisessa käytössä Kääpä-hyvä!

Myrkytykset

Kissat ovat erityisen alttiita myrkytyksille sekä niistä aiheuttaville aineille, ja ne sietävätkin niitä koiraa huonommin. Tähän syynä on kissan elimistön erilainen tapa käsitellä kemikaaleja, eläimen pieni koko, sekä myrkytysvaaran vähättely: kissat pääsevät koiraa useammin erilaisiin pieniinkin paikkoihin tai saavat kulkea ympäristössään vapaammin kuin koirat. Lisäksi kissa pesee itseään tehokkaasti, jolloin elimistöön on mahdollista päätyä haitallisia kemikaaleja.

Kodissa käytettävät siivousaineet kannattaa tarkistaa myrkkyjen varalta ja suosia ekologisia puhdistusaineita, jotka eivät sisällä kovia kemikaaleja. Kemikaaleista erittäin vaarallinen kissalle on jäätymistä estävä pakkasneste etyleeniglykolia, jota käytetään esimerkiksi tuulilasinpesunesteissä. Kissalle tappavaksi annokseksi riittää 1,4ml/kg, joka imeytyy erittäin nopeasti. Elimistöön nestettä voi päästä esimerkiksi automatkalla vuotaneesta kanisterista, jos kissa pääsee nuolemaan ainetta.

Päihteet, kuten nikotiini ja kannabis, eivät ole turvallisia kissalle, eikä niitä tulisi jättää asuntoon kissan saataville.

Myös useat yleiset ruoka-aineet aiheuttavat myrkytysoireita! Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kissoille EI SAA syöttää ihmisille tarkoitettuja ruokia. Turvallisinta on ostaa kissalle laadukasta kissoille tarkoitettua ravintoa.

Myrkylliset tai haitalliset ruoka-aineet:

Tee, kahvi, virvoitus ja energiajuomat

• Kofeiini
• Lähde: Musti ja mirri: kissalle myrkylliset kasvit ja aineet

Alkoholi

• Vaurioittaa herkästi maksaa
• Lähde: Musti ja mirri: kissalle myrkylliset kasvit ja aineet

Laktoosipitoiset maitotuotteet

• Kissan suolisto ei siedä laktoosia
• Laktoosi aiheuttaa kissoille ripulia ja vatsakipua
• Lähteet: Musti ja mirri: kissalle myrkylliset kasvit ja aineet sekä Loviisan kissatalo: Stop - myrkyllisiä kissalle

Hiivapitoiset taikinat

• Taikinan turpoaminen vatsassa aiheuttaa vatsakipua
• Hiivan käyminen vapauttaa etanolia (=alkoholi)
• Lähde: Musti ja mirri: kissalle myrkylliset kasvit ja aineet

Raaka kala (usein syötettynä)

• Voi aiheuttaa tiamiinipuutoksen
• Tiamiini = B1-vitamiini
• Tiamiinipuutos voi aiheuttaa mm. kouristuksia sekä laajentaa mustuaisia
• Lisäksi osassa järvikaloja loisiii leveä heisimato (=lapamato), joka voi siirtyä kissaan, jos kalaa ei ole kypsennetty tai pakastettu ennen syömistä
• Lähde: Eläinlääkäri.fi: tärkeimpiä kissalle ja koiralle haitallisia ruoka-aineita 

Koiranruoka pääsääntöisenä ruokana

• Kissan ja koiran ruokavalio sekä tarpeet poikkeavat toisistaan merkittävästi, sillä kissa on lihansyöjä ja koira sekaruokailija
• Kissa ei saa koiranruoasta riittävää määrää proteiinia sekä tarvitsemiaan kivennäisiä tai aminohappoja, esim. elintärkeää tauriinia, jota ei välttämättä löydy koiranruoista
• Tauriinin puute voi johtaa mm. kissan sokeutumiseen tai sydänlihastulehdukseen
• Lähde: Kotiliesi: kissalle koiranruokaa-artikkeli

Sitrushedelmät

• Sitrushedelmät sisältävät eteerisiä öljyjä ja sitruunahappoa
• Eteeriset öljyt voivat iho-oireiden ohella vaikuttaa syötynä keskushermostoon aiheuttaen mm. vapinaa ja kohtauksia
• Sitruunahappo voi aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä, kuten ripulia ja oksentelua
• Lähde: Untamed: can cats eat oranges?

Ihmisille tarkoitettu tonnikala

• Kissoille ei tule missään nimessä syöttää ihmisille tarkoitettuja tonnikalasäilykkeitä
• Kissojen tonnikalaan on lisätty E-vitamiinia keltarasvataudin välttämiseksi
• Runsas tonnikalan syönti voi johtaa elohopeamyrkytykseen, jonka oireita ovat lihasheikkous, vapina ja kohtaukset
• Keltarasvatauti aiheuttaa kipua, kuumeilua, ruokahaluttomuutta ja liikkumisvaikeuksia
• Lähteet: Your vet online: can I feed my cat tuna? sekä Kasey: kissan ruokinta

Suklaa

• Suklaassa oleva teobromiini voi aiheuttaa kissoille myrkytysoireita
• Mitä tummempi suklaa, sitä enemmän teobromiinia
• Myrkytysoireita on mm. vapina, epänormaali sydänrytmi, kohtaukset ja pahimmassa tapauksessa kuolema
• Lähteet: Musti ja mirri: kissalle myrkylliset kasvit ja aineet sekä Loviisan kissatalo: Stop - myrkyllisiä kissalle

Kesäyön Kääpä päätti eräänä päivänä varastaa sijaisihmelön suklaacroissantin. Onneksi leivonnainen päätyi Kääpän suoliston sijaan suoraan hiekkalaatikkoon.

Ruoka-aineet, joiden haittavaikutuksia ei vielä tunneta tai tutkimustieto on vähäistä:

Avokado

• Haitallisen kerta-annoksen määrä ei ole tiedossa, joten on parempi olla antamatta yhtään
• Kerryttää nestettä rintaonteloon, ja aiheuttaa muita yleisiä myrkytysoireita
• Lähde: Eläinlääkäri.fi: tärkeimpiä kissalle ja koiralle haitallisia ruoka-aineita

Ksylitoli

• Ksylitolimyrkytyksen mahdollisuutta ei ole todennettu kissoilla vastaavasti kuin koirilla. Tästä huolimatta ksylitolia ei tule kuitenkaan antaa kissalle
• Lähteet: Musti ja mirri: kissalle myrkylliset kasvit ja aineet sekä Omaeläinklinikka: koiralle ja kissalle myrkylliset aineet

Pähkinät

• Pähkinöiden haitallisuus on todettu ainakin koirien kohdalla. Vaikka asiaa on tutkittu enemmän koirien kohdalla, ei pähkinöitä tule kuitenkaan syöttää myös kissoille
• Erityisesti macadamiapähkinät voivat olla myrkytysoireiden taustalla, ja muut pähkinät voivat ärsyttää vatsaa
• Lähteet: Musti ja mirri: kissalle myrkylliset kasvit ja aineet sekä Koirakissaklinikka: lemmikeille vaaralliset jouluruuat

Rusinat ja viinirypäleet

• Rusinoiden ja viinirypäleiden syöminen voi aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa
• Lähteet: Musti ja mirri: kissalle myrkylliset kasvit ja aineet sekä Loviisan kissatalo: Stop - myrkyllisiä kissalle

Sipulit ja valkosipuli

• Sipulin syömisen seurauksena kissalle saattaa muodostua esim. anemia, ripulia sekä vatsanväänteitä
• Lähteet: Loviisan kissatalo: Stop - myrkyllisiä kissalle sekä Omaeläinklinikka: koiralle ja kissalle myrkylliset aineet

Kesäyön Kääpä on myös kiinnostunut viikkosiivouksesta. Kaikki on hyvin kunhan Kääpä ei pääse pesuaineisiin käsiksi.

Myrkytysoireet kissalla

Oireet voivat olla hyvin vaihtelevia, mutta tyypillisesti myrkytys ilmenee kissalla suolisto-oireina (oksentelu ja ripuli) etenkin nieltyjen esineiden kohdalla, hengitysoireina (hengitysvaikeudet, yskiminen, aivastelu), neurologisina oireina (tärinä, vapina, kouristelu, nykiminen, tajuttomuus, apatia), iho-oireina iholla tai suussa (voimakas punoitus, turvotus, voimakkaasti ärtynyt tai tulehtunut iho) sekä munuais- ja maksavauriot (ruokahaluttomuus, lisääntynyt juominen, laihtuminen, oksentelu, ihon keltaisuus). Myrkytystä epäiltäessä ota yhteyttä eläinlääkäriin ja kerro epäily myrkytyksestä, kuvaile oireita sekä oireiden alkamista. Estä myös kissaa pesemästä itseään, sillä jos myrkytystä aiheuttavaa ainetta on tämän turkissa, ainetta päätyy lisää tämän elimistöön.

- Auli ja Anu, sometiimi