Kissan radiojodihoito - Turvaetäisyyksiä ja kakkasäilöjä

Kun kissalla todetaan kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi, niin valittavia hoitopolkuja on kaksi. Joko voi valita lääkehoidon, josta löytyy tietoa aiemmasta, aktiivimme Sofian kirjoittamasta blogitekstistä. Tai sitten lähteä radiojodihoitoon, josta tässä tekstissä kertoo oman kokemuksensa kautta Suvi.

Alkuun esittelen tämän tarinan tähden eli Olga-Kissan. Olga on kotoisin Etelä-Virosta, missä se loukutettiin kadulta pienten pentujensa kanssa. Sittemmin kissatarhan kautta Olga saapui luokseni kevättalvella 2013. Olga kotiutui nopeasti ja alusta asti on ollut selvää, että se rakastaa ihmisiä. Olemme olleet siis tiivis kaksikko jo lähes yhdeksän vuotta. Olgan iästä ei ole varmuutta, mutta passiin merkatun syntymäajan perusteella se olisi hieman yli 11-vuotias. Enemmän kuin mitään Olga tykkää viettää aikaa ihmisensä kanssa, joten kaiken liikenevän ajan vietän kotona kissan nukkuma-alustana.

Joulukuussa 2019 vein Olgan eläinlääkärille merkittävästi muuttuneen käytöksen vuoksi: Olga mourusi, oli levoton ja siitä lähti paljon karvaa. Eniten ihmetytti kuitenkin runsas veden juominen ja se, että aiemmin todella nirso märkäruoan syöjä yhtäkkiä kelpuuttikin kaiken, mitä sille antoi. Lääkäri epäili kilpirauhasen liikatoimintaa ja se todettiinkin verikokeilla. Kissallahan kilpirauhasen liikatoimintaa aiheuttaa lähinnä kilpirauhaskasvain/-kasvaimet, jolloin esimerkiksi lääkitys ei poistaisi ongelmaa, se vain keinotekoisesti pitäisi hormonin ylituotannon kurissa. Lisäksi liikatoimintaan määrätyn lääkkeen annosta on vaikeaa saada sopivaksi, minkä vuoksi kissaa täytyisi käyttää jatkuvasti lääkärillä ja verikokeilla. Tämä nostaisi hoitokulut lopulta huimiin lukemiin. Lääkäri ehdottikin radiojodihoitoa, joka toki on kallista lystiä sekin, mutta tulisi lopulta halvemmaksi kuin jatkuvat lääkärikäynnit labroineen ja olisi hoitomuotona huomattavasti tehokkaampikin. Tammikuussa 2020 olikin siis hoitoreissu Tampereelle Vet4Cat-kissaklinikalle, joka on ainoa Suomessa kissoille radiojodihoitoa tarjoava klinikka.

Vaikka itse radiojodi (I-131) on käytännössä yksi kissalle vaaraton piikki, aineen radioaktiivisuuden vuoksi hoitoon liittyy paljon varotoimenpiteitä: kissa on piikin antamisen jälkeen klinikalla 5-7 päivää karanteenissa eikä sitä saa käydä katsomassa tänä aikana. Hoitohenkilökuntakaan ei saa viettää aikaa radioaktiivisten kissojen lähellä 20 minuuttia kauempaa päivässä. Sinne siis jätin Olgan omaan koppiinsa muiden radiojodihoitoa saaneiden kissojen kanssa. Sain onneksi päivittäin hoitajalta Olgasta valokuvan kuulumisineen.

Varotoimenpiteet jatkuivat tietenkin myös klinikallaolon jälkeen. Itselle hoidon vaikein osuus alkoikin kotiinpaluusta. Ennen klinikalta poistumista hoitaja testasi Geiger-mittarilla kissasta turvalliseksi etäisyydeksi kaksi metriä, tälläkään etäisyydellä ei kannattanut viettää pitkiä aikoja kerrallaan. Erityisesti oli varottava lasten ja raskaana olevien altistamista kissan säteilylle, mikä osoittautui esimerkiksi junamatkalla Tampereelta Turkuun vaativaksi tehtäväksi. Niinpä Olga matkusti pyöräpaikalla junavaunun eteisessä ja minä vahdin omalta paikaltani, että kukaan ei jää viettämään aikaa Olgan lähelle.

Radiojodihoidosta kotiutumisen jälkeen kissan sylki, virtsa ja ulosteet ovat radioaktiivisia kaksi viikkoa eli jätökset ja esimerkiksi oksennukset täytyi kerätä talteen suljettuun astiaan ja ne sai hävittää vasta 45 päivän jälkeen. Parvekkeettomassa yksiössä asuvana minun piti keksiä luovia ratkaisuja, ja lopulta ainoa vaihtoehto oli säilyttää jätöksiä ullakolla häkkivarastossa. Suurin haaste oli ehdottomasti kuitenkin sylissä viihtyvän kissani etäällä pitäminen tuon kahden viikon ajan: oli täysi työ pitää minkäänlaista turvaväliä, kun Olga jatkuvasti hakeutui syliin ja silitettäväksi. Säteilevää kissaa ei saa päästää esimerkiksi sänkyyn ollenkaan, joten yöt kuluivat alkuun lähinnä päivystäessä, että Olga ei tule viereeni nukkumaan. Pikku hiljaa se kuitenkin oppi pysymään kauempana ja kaksi viikkoa sujui lopulta yllättävän hyvin.

Radiojodihoidon jälkeen kilpirauhasarvot kontrolloidaan kuukauden, kolmen kuukauden ja kuuden kuukauden kuluttua hoidosta. Arvot pysyivät hyvinä hoidon jälkeen ja ovat pysyneet sittemminkin. Olgan oireet lievenivät hyvää vauhtia ja pian se olikin rauhallisempi, hiljaisempi ja tietenkin ennen kaikkea tarkka ruokansa suhteen, kuten ennenkin.

Vaikka radiojodihoito vaatii hetkellisesti paljon kärsivällisyyttä sekä kissalta että ihmiseltään, lopputulos on huomattavasti parempi kuin pysyvän lääkityksen kanssa (paranemisprosentti on 99). Kissan olo kohenee nopeasti eikä sitä tarvitse kiusata päivittäisillä lääkityksillä ja toistuvilla lääkärikäynneillä. Radiojodihoidon saamiselle ei muuten ole määritelty yläikärajaa, se on siis turvallinen hoitomuoto myös iäkkäämmille kissoille!

Ps. Vinkki: jos mahdollista, kannattaa ottaa avuksi lähipiiristään joku yli 65-vuotias, joka voi hakea kissan klinikalta (mielellään tietenkin autolla) ja majoittaa kissan hoidon jälkeen kahdeksi viikoksi. Säteilyyn liittyvät varotoimenpiteet eivät nimittäin koske tuon iän ylittäneitä.

Suvi

Kirjoittaja on kissoja, kakkuja ja tanssia rakastava haaveilija, joka toimii auringonvalolla ja jolla on aina aikaa silittää kissaa.

Kissan kopittamisen lyhyt oppimäärä

Kissan kopittamisella tarkoitan siis kissan saamista kantokoppaan. Tässä tekstissä olen kertonut konkreettisia vinkkejä siihen, miten saada erityisesti arka tai ei lainkaan käsiteltävissä oleva kissa kantokoppaan.

Ensiksi korostan, että kissaa ei pidä koskaan jättää käyttämättä eläinlääkärissä siksi, että kissaa on haastava kopittaa tai siksi, että kopittaminen & eläinlääkärikäynti rikkovat kissan & omistajan luottamussuhdetta. Eläinlääkärikäynnin myötä kissa voi taantua ja olla varuillaan omistajaa kohtaan jonkin aikaa, mutta se menee ohi, jos positiivisia kokemuksia on yleisesti ottaen enemmän kuin negatiivisia kokemuksia. Luottamussuhde kissan kanssa on kuin luottokortti, johon kertyy luottoa positiivisilla kokemuksilla. Kun luottoa on kertynyt paljon, luottokortti ei mene miinukselle, vaikka toisinaan kissa pitääkin kopittaa tai esimerkiksi lääkitä.

Dewin sijaiskodeissa kissat yleensä etsivät piiloa lattian rajassa. Jos kissa pyrkii kopitustilanteessa mahdollisimman ylös, se tapahtuu yleensä aivan alkutaipaleella, kun kissaa kopitetaan ensimmäiselle ell-käynnille. Severus van Pikis oli kuitenkin poikkeus sääntöön, sillä hän pyrkii todennäköisesti loppuelämänsä mahdollisimman lähelle kattoa kopitustilanteissa.

Toisekseen mainittakoon, että vapaaehtoistyössäni eläinsuojeluyhdistyksessä kopitan arkoja, ei-käsiteltäviä ja/tai villiintyneitä kissoja harva se viikko. Kirjoitan tekstin kokemustietoni perusteella ja kuvitus on kopitustilanteista, joita olen julkaissut Instagramini storyissa ja jotka on tallennettu Ell-käynnit -kohokohtiin.

Kantokoppatreeni

Ideaaleintahan olisi se, että kantokoppaan liittyisi positiivisia kokemuksia siten, että kissan saisi menemään koppaan herkun tai leikin varjolla. Huom! Jos kissa tarvitsee rauhoittaa eläinlääkärissä, kissa tarvitsee paastottaa. Kuitenkin jos kissan saa parin raksun perässä menemään kantokoppaan, se ei ole vaarallista.

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:n blogissa aktiivimme Jenny on kirjoittanut vinkkejä tällaiseen kantokoppatreeniin. Ensisijaisen tärkeää onkin, jokaisessa kissakodissa kantokopan tulisi jollain tavalla olla sisustuselementtinä. Jos ei vuoden ympäri, niin tasaisin väliajoin. Siten, että kissa oppisi sen, että kantokopan ilmestyminen esille ei aina tarkottaisi sitä, että eläinlääkärikäynti on taas edessä.

Meillä kotona kantokoppatreeni omien kissojen kanssa on siinä pisteessä, että kaksi kolmesta nukkuu päikkäreitä kopassa ja menevät sinne syömäänkin, jos ruokaa koppaan tarjoillaan. Mutta kun he aistivat sen, että kopassa lähdetään johonkin, suhtautuminen kantokoppaan muuttuu. Olenkin nyt tehnyt esim. sitä, että kun kissa on ollut päikkäreillä boksissa, olen sulkenut oven ja pian tullut avaamaan oven. Tai sulkenut oven, toiminut kissataksina keittiöön, päästänyt kissan kopasta ja antanut ruokaa tai herkkuja.

Joskus kissan kopittamista vältellään, koska se on kissalle (ja usein myös omistajalle) epämiellyttävä kokemus. Useimmiten kissa joutuukin kantokoppaan eläinlääkärin takia, minkä takia kantokoppaan ei liity mitään positiivista tai edes neutraalia muistijälkeä. Jos kissa on perusterve, eikä esim. sairasta idiopaattista kystiittiä, voi kantokoppatreeniä tehdä myös siten, että kissa kopitetaan, sen kanssa käydään vaikka autolla ajelemassa tai istuskelemassa metsässä (tai muussa rauhallisessa ympäristössä), ja sitten mennään kotiin syömään eikä mitään sen kummempaa tapahdu.

Kissanpennun sosiaalistamiseen kannattaakin aina sisällyttää kantokoppa, koska energiset & uteliaat pennut ovat ylivoimaisesti helpoimpia opettaa kantokoppaan. Olenkin sivunnut "Sosiaalisuus ei tee kissasta koiramaista" -tekstissäni kissanpennun sosiaalistamista. Videolla näette, miten hyvin Dewin sijaiskodissa "japanipentue" oli sosiaalistettu: Chibi, Sakura, Nichibotsu, Yuka ja Mizuki menivät kuljetusbokseihin helposti lelujen perässä. Yksi pennuista piti nostaa koppaan, mutta koska pentu oli sosiaalistettu hyvin, se ei ollut moksiskaan siitä, että ventovieras ihminen nappasi sen syliin. Pentujen kohdalla yleensä auttaa myös se, jos kopassa on vähintään yksi sisarus mukana, jotta ei tarvitse olla yksin.

Stressin lievityskeinot

Kopittamisessa tietenkin tähdätään siihen, että tilanne olisi nopeasti ohi ja että kokemus olisi siten mahdollisimman stressitön kissalle. Yleensä kissa alkaa stressata jo sitä, kun tuttu ihminen on hermostunut tulevasta kopituksesta, siksi kannattaakin pitää arki ja oma käyttäytyminen mahdollisimman normaalina. Ja tämän takia myös kantokopan kannattaa olla ajoissa esillä.

Useille kissanomistajille feromoni-haihduttimet ovat jo tuttuja, mutta eläinlääkärikäyntejä varten suosittelen esim. Feliwayn suihkepulloa. Sitä ja vastaavanlaisia suihkeita (esim. Zenifel & Pet Remedy) löytyy mm. eläintarvikeliikkeistä ja verkkokaupoista. Tuotetta kannattaa suihkuttaa tekstiiliin, joka on kantokopassa sisällä ja tekstiiliin, jolla kantokoppa peitetään. Kantokopan peittäminen pyyhkeellä tms. yleensä rauhoittaa kissaa. Itse suihkuttelen Feliwayta parit suihkaukset edeltävänä päivänä tai viimeistään aamulla, ja noin vartti ennen kopittamista.

Kissaa voi myös lääkitä luontaistuotteilla, kuten Calmexilla, Zylkenellä tai WeCalmilla. Näitä voi antaa ruuan joukossa ja ne ovat reseptivapaita, eli niitä saa eläintarvikeliikkeistä ja verkkokaupoista. Valmisteesta riippuen sitä kannattaa yleensä antaa väh. muutamana päivänä ennakkoon. Näissä vaikutus alkaa yleensä 1-7 vuorokauden kuluessa: kannattaa lukea tuoteselosteesta tarkemmat ohjeet. Aptus Relax -purutabletti kannattaa antaa 30-60min ennen stressaavaa tilannetta.

Extreme-keinona voi myös pyytää eläinlääkäristä kissan tulevia ell-käyntejä varten gabapentiiniä. Eläinlääkäri yleensä suostuu parin gabapentiini-kapselin määräämiseen, jos kissa näyttää vielä eläinlääkärissä olevan todella ärhäkkä ja stressaantunut tapaus. Jos kissa kuitenkin kopassaolon ja automatkan myötä muuttuu jäätyneeksi pelkopalloksi, todennäköisemmin eläinlääkäri ei näe syytä määrätä tulevaisuuden käyntiä varten gabapentiiniä. Gabapentiiniä käytetään mm. pitkäaikaisena kipulääkityksenä, ja yksittäisenä annoksena se rauhoittaa ja väsyttää. Pitkäkestoisena lääkityksenä gabapentiini aiheuttaa väsymystä haittavaikutuksena yleensä ensimmäisten viikkojen ajan, kunnes vaikutus tasaantuu.

On myös parempi, jos kissa kopitetaan liian ajoissa kuin kauhealla kiireellä viime tipassa. Jos käy niin, että kissa onkin kopassa jo kaksi tuntia ennen eläinlääkäriaikaa, sitten se on niin. Peitä koppa ja anna kissan rauhoittua.

Eristäminen

Eristä kissa aina ennen kopitusta pienempään tilaan. Mieluiten kylpyhuoneeseen, josta on siivottu/piilotettu irtaimistoa. Kylpyhuone on siitä kätevin, että jos kissa päästää hätäpissat ja/tai -kakat, on tilan siivoaminen myös helpompaa. Kylpyhuoneissa on myös yleensä käteviä piiloja kissalle, mistä se on helppo kopittaa: pesukoneen taus, allaskaapin alunen jne. Paitsi jos allaskaapin alta pääsee allaskaappiin sisälle, se on vähän huono.

Omena van Pikis pyrki kopitustilanteessa allaskaapin sisälle, koska kaapisto oli takaa avonainen. Ahti Kunlaboro oli puolestaan päättänyt jäädä raapimistolpan alapesään, eikä kissa liikahtanutkaan sieltä.

Keinoja eristää kissa

1. Leikitä tai muutoin johdata kissa haluttuun tilaan. Laserlelu on tässä yleensä aika kätevä, jotkut kissat menevät herkun perässä jne.

2. Ruokkimalla kissaa esim. viikon ajan haluttuun tilaan. Jos muutokset yleensä herättävät kissassa epäilyksiä, kannattaa ruokkia kissaa pidempään eristystilaan. Jos lääkäriaika on aamulla, kannattaa iltaruuan perässä johdatella kissa kylppäriin ja antaa tämän yöpyä siellä. Tämä toimii, jos kissa on kunnolla arka. Ihmisläheisemmän kissan kanssa saattaa mennä yö valvomiseksi, jos toinen itkee oven takana.

3. Aran kissan eristäminen on siinä mielessä helppoa, että yleensä kissa menee ihmistä karkuun, jos ihminen on liian lähellä. Eli kannattaa sulkea muut mahdolliset ovet ja jättää auki se ovi, josta haluaa kissan menevän. Ja sitten kiertää kissan taakse saaden sen liikkeelle - jos ei kerta laakista niin ainakin melko nopeasti kissa löytää tiensä haluttuun tilaan.

Vältä eristämistä tilaan, jossa ei ole lainkaan piiloja. Vältä myös eristämistä tilaan, jossa on esimerkiksi parisänky. Jos vaihtoehtoja ei ole, plokkaa pääsy sängyn alle ennen eristämistä. Ja jos eristystilassa on kiipeilypuu, jossa on pesiä tms, plokkaa niihin pääsy tai siirrä koko puu pois.

Eristystilaan kannattaa mahdollisuuksien mukaan miettiä valmiita "ansoja", jos on todennäköistä, että kissa hakeutuu johonkin tiettyyn paikkaan piiloon.

Pyyhetaktiikka

Aran kissan kopittamiseen tarvitsee siis eristystilan & kantokopan lisäksi vähintään pyyhkeitä tai muita tekstiilejä. Jos mahdollista, ylimääräisestä käsiparista on varmasti apua. Hitsaushanskat ovat myös suotavat: niistä kynnet eivät mene läpi ja hampaatkin vain, jos kissa puree kunnolla ja pitkään. Kopitustilanteissa (huom. oman kokemukseni mukaan), kissa yleensä pyrkii vain näykkimään ja puraisemaan, ei puremaan kunnolla eliminoidakseen ihmisen. Mutta niinkin voi käydä.

Hitsauskäsineet voi tilata esim. Motonetistä tai Suojaintalosta.

Pyyhetaktiikalla tarkoitetaan sitä, että kissan annetaan piiloutua eristystilassa. Joko niin, että odotetaan, että kissa piiloutuu ja sitten aletaan asetella koppaa & pyyhkeitä, tai sitten niin, että koppa on laitettu valmiiksi ainoan/oletetuimman piilon hollille. Kun kissa on piilossa, plokataan kissan muu kulku pois piilosta ja tarjotaan ainoaksi kulkusuunnaksi koppaa. Jos kissa ei liiku, voi kissan takana pitää jotain ääntä tai koskea kissaan jollain kättä pidemmällä, jolloin kissa lähtee karkuun ääntä/kosketusta ja päätyy koppaan. Jos kissa on jarrut päällä, voi hitsaushanskan turvin tuupata kissaan liikettä. Toinen vaihtoehto on esim. kietoa kunnolla pyyhkeitä käden ympärille ja tuuppia.

Kissatyypit kopitustilanteissa

Kopittamista helpottaa ja nopeuttaa huomattavasti se, jos omistaja tietää edes vähän, miten kissalla on tapana käyttäytyä kopitustilanteessa.

1. Piiloutuja

Piiloutujat pysyvät lattian rajassa. Piiloutujat eivät yleensä sähise, eivätkä juuri koskaan murise. Sähinää saattaa kuulua, jos kopitustilanne kestää pitkään. Piiloutujat ovat yleensä sen verran säikkyjä, että spurttaavat nopeasti koppaan pyyhetaktiikalla. Säikkyherkkyyden ja lattian rajassa pysymisen ansiosta piiloutujat ovat kenties helpoimpia kopitettavia. (Pois lukien täysin luottavat kissat, jotka voi vain nostaa koppaan tai johdattaa koppaan herkulla.) Videolla Desmond Tutu hakeutui piiloon kaapin alle, josta se ohjattiin koppaan:

2. Jäätyjä

Toiseksi helpoimpia tapauksia ovat jäätyjät. Kissa jäätyy kahdella eri tavalla (tai molemmilla tavoilla samanaikaisesti). Kun kissa jäätyy, se ei välttämättä piiloudu, vaan nimensä mukaisesti jäätyy paikoilleen, vaikka olisi ns. avoimessa tilassa. Jäätyvä kissa on myös sellainen, joka on piilossa, mutta ei liiku sitten millään - eikä myöskään osoita juurikaan vastarintaa. Kopittamistani kissoista eniten jäätyneitä ovat olleet sellaiset, jotka olen hitsaushanskojen turvin työntänyt koppaan eikä kissa ole sähissyt, murissut tai mitään. Kissa on vain ollut täysin kaikki jarrut päällä.

Videolla Dennis la Mowers jäätyi saunan ylälauteelle niin totaalisesti, ettei lähtenyt karkuun tai piiloon, vaikka laskin kantokopan hänen eteensä:

3. Kiipeilijä

Kiipeilijät, eli hyppykissat, pyrkivät ylöspäin. He ovat yleensä pelokkaita ja etsivät vain piiloa, johon ihminen ei yltäisi. Kiipeilijöiltä löytyy enemmän temperamenttia kuin piiloutujilta & jäätyjiltä: yleensä he vähintään sähisevät. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuavat, etteivät pääse tarpeeksi ylös. Jos kissa tiedetään kiipeilijäksi, kannattaa mahdollisuuksien mukaan plokata kiipeilymahdollisuuksia kopittamista varten ja mahdollistaa esimerkiksi se, että kissa ennemmin menisi suojaisaan piiloon. Kylppäreissä on kiipeilijöiden kohdalla sellainen ongelma, että yleensä kissa päätyy esim. peilikaapin päälle tai suihkuverhon tangolle.

Odota, että kissa pysähtyy, ja pyri vasta sitten kopittamaan. Kiipeilijä-kissan kanssa ei kannata odottaa, että kissa tulisi alas, ellet ole varannut tunteja kopitukseen. Tämän tyyppiset kissat odottavat yläilmoissa hamaan tappiin asti, kunnes kokevat turvalliseksi vaihtoehdoksi tulla alas. Videolla sain kiipeilijä-Rafaelin kopitettua poikkeuksellisesta paikasta, sillä hän oli niin katon rajassa, ettei päässyt enää ylöspäin. Jos tilaa yläpuolella olisi ollut 5cm enemmän, Rafael olisi todennäköisesti kiivennyt kopan päälle:

4. Ikiliikkuja

Vaikeimpia kopitettavia ovat ikiliikkujat, eli kissat, jotka eivät pysähdy. Nämä kissat ovat mahdollisesti sekä piiloutujaa, jäätyjää että kiipeilijää, ja sen lisäksi ikiliikkuja voi olla sellainen, että se on valmis hyökkimään ihmistä päin. Koska ikiliikkujalla on kuitenkin taipumusta hakeutua myös piiloon, kannattaa sitä hyödyntää. Helpointa on, jos eristystilassa on valmisteluja siten, että kissalle on järjestetty suotuisia piiloja ja koppa (tai koppia) aseteltu valmiiksi. Ikiliikkujan kanssa suurin ongelma on se, että jos koppaa yritetään tuoda kissan lähelle siinä kohtaa, kun se on jo piilossa, kissa lähtee liikkeelle ennen kuin ihminen ehtii sen koommin plokata muita kulkusuuntia.

Jos kissa alkaa säntäillä, pysähdy ja odota paikallasi niin kauan, että kissa on rauhoittunut ja piiloutunut jonnekin. On tärkeää huolehtia myös omasta turvallisuudesta! Kissaa ei kannata yrittää ottaa kiinni paljain käsin eikä silloin, kun se juoksee ohitse tai säntäilee pitkin seiniä.

Ikiliikkujan kanssa on helpompaa, jos kopittajia on vähintään kaksi. Kissan liikkumista voi yrittää rajoittaa siten, että pidetään pyyhkeitä tai vilttejä ns. seininä. Ikiliikkujaa voi myös yrittää saada pysähtymään sillä, että sen näkökentän peittää. Esimerkiksi siis pudottaa viltin kissan päälle. Jotkut jäätyvät, kun "yhtäkkiä tulee pimeää", toisille ikiliikkujille pyyhe päällä on yksi hailee.

Ikiliikkujat ovat myös rohkeampia, ja ainakin niiden kohdalla kannattaa sulkea hitsaushanskan tai muun suojavarustuksen turvin kantokoppa, sillä ikiliikkuja pyrkii suurimmalla todennäköisyydellä boksista pois, kun tajuaa vastassa olevan umpikuja. Para Nenúfar kykeni kopitustilanteessa kiipeämään laattaseinää ylöspäin ja jäi hyväksi toviksi hengailemaan siten, että takatassut olivat peilikaapin päällä ja etutassut suihkuverhon tangolla:

Kiireellä lääkäriin

Joskus eläinlääkäriin on lähdettävä yllättäen tai hyvin lyhyellä varoitusajalla. Siinä kohtaa yleensä kopitussuunnitelmista rapisee pois kaikki stressinlievityskeinot ja muut esivalmistelut. Äkillisiä eläinlääkärireissuja varten on erittäin hyödyllistä, jos kissanomistaja tietää, millainen kissa on kopitustilanteessa. Näin ollen minuutissa ehtii tehdä sellaisia valmisteluja, että plokkaa pääsyn esim. jonnekin kattokruunuun.

Näitä äkkilähtöjä varten hitsaushanskojen on hyvä löytyä kissakodista. Kipeänä kissa voi olla apaattinen, jolloin kopittaminen on ehkä helpompaa, mutta voi myös olla, että kipeyden takia käsiteltäväkin kissa muuttuu aggressiiviseksi.

Kun on kiire saada kissa koppaan, pyydä apua. Kirjoita someen tai käy vaikka naapurin ovella. Apukädeksi voi siinä kohtaa tulla ihan kuka tahansa, jos itse osaat vähääkään kertoa, että mitä haluat toisen tekevän. Yleensä sille tyypille, joka ei ole kissanomistaja tai tottunut kopittamiseen, kannattaa lykkiä ainakin toiseen käteen hitsaushanska ja pyytää tätä plokkaamaan esim. pyyhkeellä jotain kulkusuuntaa.

Siinä kohtaa, kun kissa on yksinkertaisesti saatava eläinlääkäriin, ei kannata murehtia kissan stressiä tai kopituksen kestoa. Kissa voi taantua ja luottamuksella voi kestää eheytyä, mutta se on pieni juttu, jos toisessa vaakakupissa on se, että kissa menehtyy tai että kissa elää vuosia kivuissa.

- Linda alias Villasukkakirjailija

Teksti on alunperin julkaistu Villasukkakirjailijan blogissa

Rotukissa vai kotikissa?

Kun huolellinen päätös kissan hankinnasta on tehty, täytyy pohtia, millaisen kissan haluaa ja mistä kissa kannattaa hankkia. Jokainen kissa on rotuun, roduttomuuteen, väriin tai luonteeseen katsomatta aivan yhtä arvokas, ja jokainen kissa ansaitsee rakastavan kodin. Silti kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, mistä ja keneltä kissan hankkii. Epähuomiossaan ostaja saattaa tulla rahoittaneeksi vastuutonta kasvatusta tai pentutehtailua.

Rotukissa

Rotukissaksi kutsutaan kissaa, jolla on rekisterikirja. Vaikka pennun vanhemmat olisivat rotukissoja, pentu ei ole rotukissa, jos siltä puuttuu rekisterikirja. Rekisterikirja sisältää tietoja kissasta, sen terveydestä sekä tiedot kissan vanhemmista ja esivanhemmista neljänteen sukupolveen saakka. Rekisterikirja ei aina ole varsinainen kirja, vaan se voi kattojärjestöstä riippuen näyttää erilaiselta. FIFe:ssä rekisterikirja on nelisivuinen nidottu vihko, kun taas TICA:ssa se on alle puolen sivun kokoinen sertifikaatti (kuva 1). Rekisterikirja toimii todisteena siitä, että kissanpentu on saanut alkunsa suunnitellusti puhdasrotuisista ja terveistä vanhemmista. Rotukissojen kohdalla voidaankin kasvatuksen sijaan puhua jalostuksesta; kissoja pyritään kehittämään haluttuun suuntaan valitsemalla parhaat yksilöt lisääntymään. Jalostustyön tarkoituksena on teettää rodunomaisia, terveitä, hyväluontoisia ja kauniita kissoja. Rotukissoja voi kasvattaa ainoastaan rekisteröity kasvattaja. Rotukissakasvattajat kuuluvat aina johonkin kansalliseen ja sitä kautta myös kansainväliseen rotukissojen kasvatusta säätelevään ja valvovaan organisaatioon. Rekisteröidyllä kasvattajalla on oma kasvattajanimi ja hän on sitoutunut noudattamaan kasvatustyössään oman kansainvälisen- ja alueellisen rotukissaorganisaationsa sääntöjä.

Kuva 1. Esimerkkejä kissan rekisterikirjasta.

Suomen kissaliitto, rotukissayhdistys ja rotuyhdistys – mitä ne ovat?

Rotukissaorganisaatioiden ylimmällä tasolla on kansainvälinen rotukissaorganisaatio WCC (World Cat Congress), joka kokoaa yhteen yhdeksän eri alueellista rotukissaorganisaatiota, eli niin sanottua kattojärjestöä. Suomen kannalta tunnetuimmat kattojärjestöt ovat FIFe (Federation International Feline), CFA (Cat Fanciers’ Association), TICA (The International Cat Association), ja

WCF (World Cat Federation). Kaikki rotukissakasvattajat toimivat jonkun kattojärjestönalaisuudessa. Kattojärjestöt saattavat erota toisistaan esimerkiksi hyväksyttyjen rotujen, rotumääritelmien ja näyttelysääntöjen suhteen. Jokaisella kattojärjestöllä on myös omat kasvatustoimintaa koskevat säännöt. Kattojärjestöt tekevät yhteistyötä keskenään, ja esimerkiksi

FIFe:n rekisteröidy kissat voivat osallistua TICA:n järjestämiin kissanäyttelyihin, ja toisinpäin.

Suurin ja tunnetuin Suomessa toimiva kattojärjestö on FIFe (Federation International Feline). Kaikki FIFe:n kanssa yhteistyötä tekevät jäsenliitot noudattavat yhteisiä rotumääritelmiä ja näyttelysääntöjä. Suomessa FIFe:n jäsenliittona toimii Suomen kissaliitto.

Suomen kissaliiton tehtävänä on edistää ja valvoa rotukissakasvatusta. Valvontaa varten Suomen Kissaliitto ylläpitää koko maan kattavaa rotukissarekisteriä (OmaKissa-järjestelmä). Suomen kissaliitoon itsessään ei voi kuulua henkilöjäsenenä, vaan Kissaliittoon liitytään rotukissayhdistyksen kautta. Suomen Kissaliitolla on tällä hetkellä yhteensä 14 rotukissayhdistystä (mm. Suomen rotukissayhdistys ry, eli SUROK ja Turun rotukissayhdistys ry, eli TUROK). Kasvattaja tai kissanomistaja voi päättää itse, mihin rotukissayhdistykseen kuuluu.

Voidakseen toimia FIFe:n alaisena kasvattajana, kasvattajan on kuuluttava johonkin rotukissayhdistykseen, ja lisäksi suoritettava Suomen Kissaliiton velvoittamat vaatimukset (mm. maksullinen kasvattajakurssi). Viralliset kasvattajat sitoutuvat noudattamaan FIFe:n ja Kissaliiton sääntöjä ja lupaavat, ettei kasvatustoiminta ole ristiriidassa näiden sääntöjen kanssa. Suomen

Kissaliiton sääntöihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat kohdat: 

• Kasvattaja antaa todenmukaista tietoa kissoistaan ja kasvatuksestaan 
• Luovutettavan kissanpennun täytyy painaa vähintään yksi kilo, oltava vähintään 12 viikon ikäinen (*), oltava tunnistusmerkitty mikrosirulla ja sillä tulee olla asianmukainen rokotussuoja 
• Naaraalla ei saa olla enempää kuin kolme pentuetta 24 kuukauden sisällä, kuitenkin 12 kuukauden sisällä enintään kaksi pentuetta 
• Jalostukseen käytettävät kissat täytyy testata tiettyjen sairauksien varalta, jos sairaus on tappava tai aiheuttaa kroonista kärsimystä, esiintyy merkittävässä osassa kyseistä rotua ja luotettava testi on olemassa

Suomen Kissaliitto valvoo sekä rotukissayhdistyksen että kasvattajien toimintaa. Mikäli kasvattaja rikkoo kasvatus- ja rekisteröintisääntöjä tai kasvattajasitoumusta, hän voi menettää kasvatusoikeutensa tai joutua toimintakieltoon. Toimintakieltoon määrätty kasvattaja ei saa kiellon aikana astuttaa naaraita, antaa uroskissaansa astutettavaksi tai luovuttaa kissoja edelleen. Kiellon aikana kasvattaja ei myöskään saa osallistua näyttelyihin.

Kissaliiton ja rotukissayhdistysten lisäksi on vielä olemassa rotuyhdistyksiä (esim. Ocicat ry ja Suomen bengalikissat ry). Rotuyhdistysten tarkoituksena on koota yhteen rodun harrastajia ja kasvattajia, esitellä rotua ja tehdä sitä tunnetuksi esimerkiksi jäsenlehtien ja tapahtumien avulla. Rotuyhdistys voi solmia Suomen Kissaliiton kanssa yhteistyösopimuksen, jonka kautta yhdistys voi saada paremmin ääntään kuuluviin omaa rotua koskevissa asioissa sekä saada esimerkiksi omaa rotua koskevia materiaaleja Suomen Kissaliitolta. Rotuyhdistykset eivät ole virallisesti sidoksissa mihinkään kattojärjestöön. Kukin rotuyhdistys voi määritellä oman yhdistyksensä säännöt, eikä niillä ole velvoitetta noudattaa ylempien tahojen sääntöjä. Pelkkä rotuyhdistykseen kuuluminen ei siis oikeuta kasvattamaan kissoja FIFe:n alaisuudessa. (kuva 2.)

Rekisterikirja on paljon muutakin, kuin pääsylippu näyttelyihin. Sen myötä varmistut, että kissanpentu on kasvatettu sääntöjen mukaisesti sekä saanut alkunsa puhdasrotuisista ja terveistä vanhemmista. Rotukissalla on AINA rekisterikirja.

Kuva 2. Yhdistysten hierarkiaa.

Kotikissat

Kotikissa on yläkäsite, jonka alle lukeutuvat kaikki muut paitsi rekisteröidyt rotukissat. Maatiaiskissat, sekarotuiset kissat ja rekisteröimättömät ”rotukissat” ovat kaikki kotikissoja.

Maatiaiskissojen kasvatus

Maatiaiskissakanta on jollakin alueella itsekseen kehittynyt kissakanta, johon ei ole sekoittunut jalostettuja kissarotuja. Maatiaiskissat voivat olla väriltään ja turkin pituudeltaan lähes minkälaisia tahansa eikä niillä ole rotukissoille tyypillisiä jalostettuja ulkonäköpiirteitä. Maatiaiskissojen määrittelyssä pyritään siis välttämään kaikenlaisia ulkomuotoon liittyviä rajoituksia.

Maatiaiskissoja voi teettää ja myydä kuka tahansa, joka omistaa leikkaamattoman naaraskissan. Toiminnalla ei ole erillisiä sääntöjä tai vaatimuksia, eikä ole olemassa maatiaisten kasvatusta valvovaa organisaatiota. Pentueen vanhempien terveyttä ja perimää on harvemmin tutkittu, eikä pentueen isästä ole välttämättä lainkaan tietoa. Myös pentueen vanhempien sukulaissuhde on usein kysymysmerkki. Vapaana ulkoilevat, leikkaamattomat maatiaiskissat lisääntyvät myös valvomatta ja hallitsemattomasti. Tämän seurauksena on kehittynyt lukuisia villiintyneitä kissapopulaatioita, joista kukaan ei ole vastuussa.

Maatiaiskissojen kasvatukseen ja pennutukseen liittyy monia erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Monet puoltavat maatiaiskissojen vastuullista pennutusta, jossa kissanomistaja etsii kissalleen mahdollisimman erisukuisen kumppanin, perehtyy kissan tiineyteen, synnytykseen ja pentujen hoitoon, luovuttaa pennut aikaisintaan 12-viikkoisina (*), rokotettuina, madotettuina sekä sirutettuina ja tämän kaiken lisäksi etsii pennuille vastuulliset kodit. Maatiaiskissojen vastuullinen kasvatus olisi varmasti omiaan nostamaan maatiaiskissojen arvostusta. Ongelma on kuitenkin se, että harvat ostajat ovat valmiita maksamaan maatiaiskissanpennusta hintaa, joka kattaisi vastuullisen kasvatuksen aiheuttamat kulut. Yhteiskunnassamme vallitsee näkemys, jonka mukaan maatiaiskissanpentuja pitäisi olla tarjolla nyt, heti ja mieluiten ilmaiseksi. Kissoja luonnehditaan halvoiksi ja helpoiksi lemmikeiksi, joita voi kasvattaa kuka tahansa ilman sen kummempaa asiantuntijuutta tai perehtyneisyyttä. Kissojen hallitsematon lisääntyminen on johtanut siihen, että kissoja on tarjolla enemmän kuin ostajia. Monet ostajat eivät ole halukkaita maksamaan vastuullisesti kasvatetusta pennusta, tai hankkimaan kissaa eläinsuojeluyhdistykseltä, koska naapurilta pennun voi hakea ilmaiseksi. Kun otetaan huomioon kodittomista kissoista täyttyvät eläinsuojat sekä vallitseva kissanpitokulttuuri voidaan pohtia, onko maatiaisten tahallinen pennutus tämänhetkisessä tilanteessamme järkevää tai kannattavaa? Kuten todettu, aiheesta on monia erilaisia mielipiteitä.

Mix-kissojen ja rekisteröimättömien ”rotukissojen” kasvatus

Maatiaiskissojen ja rotukissojen lisäksi voidaan puhua sekarotuisista mix-kissoista sekä rekisteröimättömistä ”rotukissoista”. Sekarotuiset kissat ovat joko kahden eri rodun, tai yhden rodun ja maatiaiskissan risteytyksiä. Rekisteröimättömät ”rotukissat” puolestaan ovat kissoja, joiden vanhemmat saattavat olla puhdasrotuisia saman rodun edustajia, mutta rekisteröinnin puuttuessa niiden pentuja ei voida lukea rotukissoiksi. Sekä mix-kissat että rekisteröimättömät ”rotukissat” ovat kotikissoja.

Sekarotuiset ja rekisteröimättömät kissat ovat monen ostajan silmissä erikoisempia kuin maatiaiskissat, mutta kuitenkin halvempia kuin puhdasrotuiset, rekisteröidyt rotukissat. Miksi siis ostaa ”tavallinen” maatiaiskissa tai maksaa maltaita rotukissasta, kun tarjolla on rotukissaa ulkomuodoltaan muistuttava halvempi versio? Paitsi että sekarotuisten ja rekisteröimättömien kissanpentujen teettäminen uhkaa maatiaiskissan asemaa, se mahdollistaa valitettavasti myös kissanpennuilla rahastamisen. Sekarotuisesta kissasta ollaan usein valmiita maksamaan suuriakin summia, koska kissan perimässä on (mahdollisesti) jotakin rotua. Pentutehtailijat ja vastuuttomat pennuttajat ovat haistaneet bisnesraon sekarotuisten ja paperittomien kissanpentujen teettämisessä, ja nettimarkkinat ovatkin täynnä kotikissanpentuja, joiden hintapyynti on jopa yli 1000 euroa. Toisin kuin rekisteröityjen rotukissojen kohdalla, hintaan ei useinkaan sisälly minkäänlaisia terveystestejä, sukutauluihin tai genetiikkaan perehtymistä, etiikkaa tai sääntöjen noudattamista. Motiivina on varsin usein pelkkä taloudellisen voiton tavoittelu. Pentutehtailu on vaarallista peliä kissojen terveydellä, ja jokainen pentutehtailijalta pennun hankkiva rahoittaa joko tiedostaen tai tietämättään tätä epäeettistä toimintaa.

Kissojen terveydestä

Kissaa hankkiessa terveyden tulisi olla ensimmäinen hankintakriteeri; kukapa ei haluaisi, että oma perheenjäsen on terve ja hyvinvoiva? Suosittu näkemys on, että maatiaiskissa on rotukissaa terveempi. Vuonna 2016 tehdyn suomalaisten kissojen terveydentilaa käsittelevän kyselyn mukaan kummatkaan eivät ole terveydeltään parempia kuin toiset. Niin maatiaiskissojen kuin rotukissojenkin joukosta löytyy sekä terveempiä että sairaampia yksilöitä. Maatiaiskissojen terveyteen vaikuttavat erilaiset ympäristöön liittyvät tekijät kuten liian aikainen vieroitus ja liian vähäinen ravinto. Rotukissojen terveyttä uhkaavat erilaiset ylijalostukseen liittyvät ongelmat. Myös geenipohjan kapeutuminen on uhkana monen kissarodun kohdalla. Useat kissarodut ovat alun perin rakentuneet muutaman yksilön ympärille. Näiden huippuyksilöiden sisäsiitoksella halutut ominaisuudet ja ulkonäkö on pyritty yleistämään rotuun. Rotukissojen kasvatus vaatii siis kasvattajalta genetiikan tuntemista, sukutaulujen tutkimista ja parhaiden mahdollisten yhdistelmien selvittämistä. Siitoskissoja tuodaan myös ulkomailta, jotta kasvatukseen saadaan uutta verta ja uusia sukulinjoja. Sisäsiittoisuus on ongelma myös maatiaiskissojen kohdalla. Pienillä alueilla vapaana kulkevat leikkaamattomat maatiaiskissat lisääntyvät keskenään, jonka jälkeen niiden jälkeläiset lisääntyvät keskenään, ja niin edelleen. Vaikka maatiaiskissan geenipohja on laajemmalla mittakaavalla tarkasteltuna rotukissaa monimuotoisempi, yksittäisen maatiaiskissan sukutaulu voi olla hyvinkin kapea.

Sekarotuisten kissojen myyjät vakuuttelevat usein kissojensa olevan paljon terveempiä kuin puhdasrotuiset rotukissat. Totuus on kuitenkin se, että kissan terveydestä ei ole mitään tietoa tai takeita. Myyjä on risteyttänyt keskenään kaksi kissaa, joiden terveyttä ei ole tutkittu tai testattu. Pahimmillaan tällaisella toiminnalla saadaan aikaan suuria terveydellisiä ongelmia, joiden selvitys ja hoito jää pennunostajan maksettavaksi ja murehdittavaksi. Esimerkiksi PRA on verkkokalvon aistinsolujen rappeutumista aiheuttava geeni. Geeni aiheuttaa kissalle asteittaisen sokeutumisen. Hypertrofinen kardiomyopatia (HCM) on useilla roduilla perinnöllinen sydänsairaus. Sairaus voi olla alkuun oireeton, mutta ilmenee myöhemmin sydämen vajaatoimintana tai jopa kissan äkillisenä kuolemana. Molemmissa tapauksissa pennut voivat syntyä terveinä, ja sairaus kehittyy vasta myöhemmin. Molempiin edellä kuvattuihin perinnöllisiin sairauksiin on olemassa geenitesti. Vastuullisessa rotukissakasvatuksessa pentueen vanhemmat on testattu rodulle tyypillisten tai yleisten sairauksien varalta, ja kasvatukseen käytetään ainoastaan terveitä yksilöitä. Sekarotuisen pennun ostaja puolestaan hankkii sikaa säkissä, kissanpennun terveydestä ole mitään takeita.

Rotukissa ei ole millään tavalla arvokkaampi tai parempi kuin kotikissa. Ihan jokainen kissa on arvokas. Rotukissa on hinnaltaan kalliimpi, koska rotukissakasvatuksessa kulut ovat suuremmat kuin kotikissakasvatuksessa; kukaan ei varmaankaan kasvattaisi rotukissoja, jos jokaisesta pentueesta jäisi useita satoja euroja miinukselle? Hanki rotukissa aina luotettavalta ja rekisteröidyltä kasvattajalta. Pieni säästö kissan ostohinnassa voi kostautua nopeasti suurina eläinlääkärikuluina, tai jopa kissan menehtymisenä. Maatiaiskissa kannattaa hankkia ensisijaisesti eläinsuojelusta.

Älä tue pentutehtailua.

-Lotta Lieskivi

Kirjoittaja ei itse ole rotukissakasvattaja, mutta omistaa kaksi rekisteröityä rotukissaa. Kirjoittaja ylläpitää @aunobengal instagram-sivua, jossa käsitellään hauskojen kissakuvien ohella mm. pentutehtailua, vastuutonta pennuttamista ja rotukissan hankintaa.

Lämmin kiitos Anniina Kovalaiselle avusta kattojärjestöjä ja yhdistyksiä koskevan kappaleen kirjoittamisessa, sekä hierarkia-kuvan laatimisesta!

(*) Dewi suosittelee käytettäväksi 14 viikon luovutusikää, perustuen uusimpaan tutkittuun tietoon aiheesta. 

Lähteitä:

http://incat.fi/kissatietoa/kasvatus/genetiikkaa/jalostuspohjan-kapeus-ja-synnynnaiset-

sairaudet/#

https://www.kissaliitto.fi/wpolku/media/2016/03/Miksi-kuulua-Kissaliittoon-2-8.pdf

http://www.porok.info/uploads/l%C3%A4%20tue%20pentutehtailua_yleinen.pdf

https://yle.fi/uutiset/3-9137203

http://www.porok.info/uploads/l%C3%A4%20tue%20pentutehtailua_yleinen.pdf

http://incat.fi/kissatietoa/kissaa-hankkimassa/miksi-rotukissa-maksaa/

https://www.nietosten.com/miksi-rotukissa-1

https://www.kissaliitto.fi/wpolku/media/2017/04/Hyvinvointi-ja-tehtailu.pdf

http://kissantassutblogi.blogspot.com/2015/09/paat-pois-puskista-ajatuksia.html

http://incat.fi/kissatietoa/kasvatus/kuka-on-kasvattaja/

https://www.kissaliitto.fi/wpolku/media/2020/12/Rekister%C3%B6intis%C3%A4%C3%A4nn%C3%

B6t-18122020.pdf

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kotimaa/artikkeli-1.476094

https://yle.fi/uutiset/3-10177811

https://www.bengalikissat.com/kattojarjestot

Kissa ja joulu

Joulun viettoon liittyy monia seikkoja, joita kissan omistajan tulee ottaa huomioon eri tavalla, kun muiden ihmisten. Miten sitten voi valmistautua kissaturvalliseen jouluun? Tästä blogitekstistä löytyy muutamia huomionarvoisia ohjeita haitallisten asioiden muokkaamiseksi kissojen kannalta turvallisemmiksi.

Kissa joululahjana

Kissan hankkiminen on parhaimmillaan 20 vuoden sitoutuminen toiseen elävään olentoon, jonka hyvä hoito vaatii aikaa, omistautumista sekä rahaa. On siis erittäin tärkeää, että kissan jatkossa omistava henkilö on itse mukana päätöksentekoprosessissa, sekä valitsemassa itselleen sopivaa kissakumppania. Jokainen kissa on kuitenkin omanlaisensa luonne. On sekä uuden omistajan että kissan etu, että pyritään löytämään luonteeltaan ja tarpeiltaan mahdollisimman hyvin uudelle omistajalle sopiva kissa. Jos kuitenkin koet kissan olevan se ainoa vaihtoehto lahjaksi ja uuden omistajan suurin toive, anna lahjaksi fyysisen kissan sijaan, vaikka lahjakortti, missä lupaat auttaa oikean kissan etsimisessä, valinnassa tai vaikka tarvikehankinnoissa tai tulevissa eläinlääkärikuluissa. 

Muistathan myös, että kissalla tulee aina olla aikuinen ihminen päävastuussa hyvästä hoidosta. Kissa ei ole siis sopiva lahja lapselle, ellei sillä ole aikuista huolehtimassa hoidosta.

Rusina oli lahja omistajalleen. Adoptioprosessi hoidettiin niin,
että tuleva omistaja oli koko prosessin ajan mukana.

Joulukasvit

Suurin osa jouluun liittyvistä kasveista on myrkyllisiä. Näihin kuuluu mm. amaryllis, hyasintti, liljat, misteli, orjanlaakeri, marjakuusi, jouluruusu ja joulutähti. Joulukasveista on kuitenkin mahdollista nauttia myös kissallisissa kodeissa käyttämällä hieman aikaa sijoittelun miettimiseen. Myrkylliset kasvit voi sijoittaa amppeleihin tai kaappien päälle, mihin kissat eivät pääse käsiksi. Pienempiä kasveja voi myös peittää kuvulla, kunhan varmistaa ettei kissa saa sitä kaadettua pois kasvin päältä. Myös erilaiset purkkiin sijoitetut kasvit soveltuvat tähän hyvin. 

HUOM! Liljat ovat hyvin myrkyllisiä kissoille ja minkä tahansa osan syöminen voi aiheuttaa akuutin munuaisvaurion! Liljoja ei tulisi tuoda lainkaan samaan tilaan kissojen kanssa.

Lahjat

Lahjapaketeissa käytettävät koristenarut ovat kissoista usein hyvin mielenkiintoisia. Värikkäitä, kimaltavia ja houkuttelevasti paketin kyljestä roikkuvia naruja voi olla vaikeaa vastustaa. Lahjanaruissa on kuitenkin oma vaaransa, sillä ne voivat aiheuttaa haavoja kissan suuhun. Pahimmillaan nieltynä narut ja lahjapaperin palat voivat aiheuttaa suolitukoksen, jonka poistamiseen vaaditaan leikkaushoitoa. 

Kissaa kannattaa leikittää sille tarkoitetuilla turvallisilla leluilla myös joulun aikaan. Lahjanarut tulee kerätä pois ja valvoa ettei kissa pääse niihin käsiksi myöskään ennen lahjojen avaamista.

Joulukuusi

Joulukuusi aiheuttaa haasteita useammalla tavalla. Se kannattaa pystyttää tukevasti, sillä kissan silmissä se saattaa näyttää uudelta mielenkiintoiselta kiipeilypuulta. Kissan kuusihyppelyihin olisi hyvä varautua niin, ettei kuusi pääse kaatumaan riekkumisen seurauksena. Kuusen voi kiinnittää narulla seinään tai kattoon kaatumisen estämiseksi.

Mio di Vemo vahtii joulukuusta. Joulukuusen jalka on turvallinen, 
eikä kissa pääse juomaan kuusen kasteluvettä.

Joulukuusessa käytettävät koristeet saattavat myös kissan kynsissä tipahtaa kuusen oksilta. Lasiset koristeet voivat särkyessään aiheuttaa vaaraa kissan tassuille ja muissa koristeissa voi olla naruja tai muita irtoavia osia, joita kissa saattaa saada syötyä. Näissä tapauksissa riski suolitukokseen on aina olemassa. Myös kuusen koristenarut ja jouluvalot voivat olla joistakin kissoista kiinnostavia. Jos huomaat kissasi leikkivän koristeilla, nosta ne korkeammalle kuuseen kissan ulottumattomiin tai kokonaan pois näkyvistä, jos kissa ei muuten jätä niitä rauhaan. Turvallisimpia materiaaleja joulukoristeisiin ovat olki, puu tai vahva muovi.

Kuusi itsessään on myös riski kissalle. Kuusen neulaset eivät sula kissan elimistössä ja voivat terävinä lävistää kissan suoliston. Pihka ja kuusen jalassa oleva kasteluvesi voivat myös aiheuttaa kissalle myrkytysoireita. Lakaisemalla varisseet neulaset ja estämällä pääsyn kuusenjalan vesikippoon parannat kissan mahdollisuuksia selvitä joulusta hyvissä voimissa.

Kynttilät

Avotulessa on vaaransa aina myös joulun ajan ulkopuolella. Kissa ei välttämättä osaa varoa kynttilää ja voi sen seurauksena polttaa itseään tai kaataa kynttilän ja sytyttää jotain muuta palamaan. Etenkin pitkäkarvaisilla kissoilla ei ole hahmotusta siitä missä niiden karvat leijuvat. Näin ollen, vaikka kissa osaisi väistää kuumaa ilmaa naamatusten kynttilän kanssa, saattaa se silti huitaista sitä hännällänsä kääntyessään. Kynttilät ovat turvallisimmillaan paikoissa, mihin kissat eivät pääse. Myös ledikynttilät ovat hyvä ja turvallinen vaihtoehto.

Ledikynttilöiden lähellä kissakin voi olla turvallisesti.

Jouluruuat

Perinteisessä jouluruuassa on paljon suolaa ja rasvaa, jotka eivät ole kissankaan terveydelle hyväksi. Ne aiheuttavat yhtä lailla myös kissoille ruuansulatus vaikeuksia ja pidemmän päälle haiman ja maksan ongelmia sekä ylipainoa. Ruuassa oleva sipuli voi aiheuttaa kissoille anemiaa. Katso siis, ettei kissa pääse huomaamatta ratsaamaan pöytäkunnan lautasia ja viemään viimeisiä ruuan rippeitä ennen astioiden pesua.

Suklaa on kissoille myrkyllistä ja voi aiheuttaa pahoja myrkytysoireita. Myrkytyksen vakavuus riippuu syödyn suklaan määrästä. Älä siis jätä konvehtirasiaa pöydälle vahtimatta. Myrkytyksen oireena voi olla kouristelua, oksentamista, kuolaamista, ripulia, sydänoireita jopa tajunnan menetys tai kuolema on mahdollista.

Näiden lisäksi erilaiset hiivataikinat voivat aiheuttaa alkoholimyrkytyksen kissalle. Rusinat ja viinirypäleet kuuluvat kissoille myrkyllisiin ruokiin ja saattavat aiheuttaa myrkytysoireita. Pähkinöiden suurin vaara on suolitukoksen mahdollisuus, ellei kyseessä ole macadamiapähkinät, jotka voivat sen lisäksi aiheuttaa oksentelua, ripulia, tärinää ja voimattomuutta.

Juhlapäivästressi

Joulun stressi saattaa ulottua kissaankin, vaikkakin eri tavalla, kun joulua rakentaville ihmisille. Omien ihmisten stressi voi tarttua, mutta myös muuttuneet rutiinit ja mahdolliset vieraat ihmiset voivat aiheuttaa stressiä. Kissalle kannattaa siis varmistaa oma rauhallinen paikka, mihin sen on mahdollista vetäytyä esimerkiksi hälisevästä ihmispaljoudesta tai liian läheisiksi käyvistä lapsista. Hiekkalaatikolle ja ruoka- sekä vesikupille pääsy tulee varmistaa ja vaikka siirtää niitä vieraiden kyläilyn ajaksi kissan oman turvapaikan lähelle. 

On myös hyvä etukäteen kertoa vieraille oman kissan luonteesta sekä sen tarpeista oman tilan ja huomioinnin suhteen. Etenkin lapsille, joilla ei ole kokemusta kissoista, on hyvä kertoa miten kissaa sopii lähestyä ja mistä tietää milloin kissa haluaa omaa tilaa.

Jos kissa on arka ja tiedät sen stressaantuvan tulevista juhlapäivistä, voit käyttää myös esimerkiksi erilaisia feromonivalmisteita laskemaan kissan stressitasoa. Silloin, jos itse lähdet kissan kanssa sukuloimaan, selvitä etukäteen mihin vierailun kohteena olevalla paikkakunnalla pyhien aikana pääsee päivystykseen. Näin sitä ei tarvitse alkaa selvittämään silloin, kun on jo hätä kädessä.

Sakariina Liukkala, sijaiskotivastaava/hallituksen jäsen

Lähteet:

https://firstvet.com/fi/artikkeleita/joulun-erikoisartikkeli-kissanomistajille

https://omaelainklinikka.fi/joulu-kissan-kanssa/

https://www.agria.fi/kissa/artikkeleita/sairaudet-ja-terveys/joulun-vaaroja-kissoille/ 

https://www.zooplus.fi/tietonurkka/kissat/kissanpito-kissan-kissanpennun-adoptointi/turvallinen-joulu-kissan-kanssa 

Kissa palaa yhdistykselle

Yhdistyksellämme on tällä hetkellä useampia kissoja, jotka ovat adoptoinnin jälkeen palautuneet Dewille. Viimeisen viiden vuoden aikana yhdistykselle palanneita kissoja on hieman alle 20 eli 0,5 % uuteen kotiin muuttaneista kissoista. Alhaisen luvun syynä on perusteellinen adoptioprosessimme, jossa on useita vaiheita ja mahdollisuuksia perääntyä niin yhdistyksellä kuin adoptioehdokkaallakin.

Nopein palaaja on tullut takaisin sijaiskotiin 24 tunnin kuluttua adoptiopapereiden allekirjoittamisesta. Joskus kissat taas palautuvat yhdistykselle useiden vuosien jälkeen.

Kun kissojen paluusta kerrotaan sosiaalisessa mediassa, saadaan pahimmillaan syytöksiä siitä, kuinka kissoihin ei osata sitoutua tai omistaja on huono. Suurimmassa osassa tapauksista kyse ei ole omistajien epäonnistumisesta tai sitoutumisen puutteesta. Yleisiä syitä ovat elämäntilanteen muutokset, lemmikkien väliset kemiat, allergioiden puhkeaminen tai kissan arkuuden yllättäminen.

Grace palasi yhdistykselle ensimmäisestä kodistaan useita vuosia sitten.
Sen jälkeen Gracesta kuoriutui valloittava ja asenteellinen kissamummo,
joka pääsi viettämään ikäpäiviään vielä uuteen kotiin tänä syksynä.

Elämäntilanne muuttuu

Dewillä pisimpään ollut kissa on Grace. Hänen yli 5 vuoden yhdistyksellä oloaika koostuu kahdesta osasta. Grace, kuten useampi muukin kissa, on palannut yhdistykselle takaisin elämäntilanteen muutoksen vuoksi. Kaikkia elämäntilanteen muutoksia ei pysty ennakoimaan ja toisaalta aina ei pystytä ennakoimaan, miten kissa niihin reagoi. Varsinkin arkojen kissojen kohdalla tietyt elämäntilanteet, kuten vaikka perheenlisäys, voivat olla äärimmäisen stressaavia ja silloin tulee ajatella myös kissan parasta.

Toisaalta seuraa ja aktivointia vaativalle kissalle voi olla hurjan stressaavaa, jos paljon kotona aikaa viettävä omistajapariskunta muuttuu reissutyötä tekevään omistajaan. Tällöin pitää miettiä, halutaanko kissan elävän stressaavassa ympäristössä vai etsitäänkö sille uusi koti. Varsinkin, jos kissa on ollut omassa kodissaan jo pidempään, mahdollisesti vuosia, näissä päätöksissä ei edetä kepeästi vaan omistaja voi monen kuukauden ajan empiä päätöstä luopua kissasta. Pohditaan monesti, että jos vielä yritettäisiin jotain kikkakutosta.

Aralle kissalle uuden kodin löytyminen ei ole yhtä yksiselitteistä kuin kesylle nuorelle kissalle, eikä omistajan lähipiiristä välttämättä löydy kissalle sopivaa kotia. Tilanne kissan uudelleensijoittelusta voi tulla eteen nopeastikin esim. omistajan vakavan sairastumisen tai menehtymisen sattuessa kohdalle. Silloin on monesti kissan etu, että se voi palata yhdistykselle uudelleen etsimään kotia.

Piki oli ensimmäistä kertaa sijaiskodissa ollessaan sähisevä rohkelikko.
Nyt toisella kierroksella Piki ei kokenut tarvetta puolustaa rajojaan sähinällä,
vaan tarkkaili mieluummin tilannetta ensin piilosta.

Uudet  ja vanhat nelijalkaiset perheenjäsenet

Joskus uusi koti ja siellä olevat uudet perheenjäsenet (toiset kissat tai koirat) osoittautuvat adoption jälkeen ”yhteensopimattomiksi”. Joskus yhdistyksen edustajan ohjeita totuttamisesta ei ole uskottu lainkaan ja suoraan todetaan, etteivät eläimet tule toimeen keskenään. Osan kanssa taas tehdään kaikki temput, mitkä vain ”oppikirjasta” löytyy ja Dewin aktiivit ovat tukena kuukausi kaupalla ennen kuin todetaan, että kissan on parempi palata yhdistykselle. Monesti tällaisia omistajia harmittaa, ettei totuttaminen onnistunut ja epäonnistumisen tunteet ovat läsnä, kun pohditaan kissan palaamista yhdistykselle.

Vaikka kuinka huolella yritettäisiin pohtia, sopivatko eläinten luonteet yhteen ja ottaa huomioon niiden molempien tarpeet kaverin suhteen, niin meillä ei ole kristallipalloa, jonka avulla voisimme todeta matchin olevan täydellinen. Joskus ne uudet perheenjäsenet tulevat kuvioon vuosien päästä, esim. kun kaksi kissanomistajaa päättää lyöttäytyä asumaan saman katon alle. Varsinkin jos eläimiä on useampia, voi osalla kemiat kohdata hyvin ja joskus taas aiemmin kaveruksina olleet kissat voivat päätyä toistensa vihamiehiksi.

Myös isommassa kissaporukassa yhden kissan poismeno voi laukaista muutosten ketjureaktion, missä loppuporukan laumadynamiikka muuttuu radikaalisti. Niissä tilanteissa, kun kissasta joudutaan luopumaan, monesti porukan tasapainottava voima poistuu ja  aktiivinen/aktiiviset jäsenet alkavat kiusata rauhaa rakastavaa yksilöä. 

Näissä kahdessa tapauksessa olemme ottaneet vastaan palaajina niin niitä aktiivisia riiviöitä, jotka ovat härkkimisellään stressanneet muita kissoja kuin kissoja, joita muut kissat ovat taloudessa kiusanneet jollain tavalla. Myös kodinvaihtajina tulee jonkin verran porukassa sorrettuja kissayksilöitä. Jälkimmäisessä tapauksessa kissa on yleensä jo tovin jossain piilossa tai turvasaarekkeella kyhjöttänyt kaveri, joka on päässyt käymään vessassa ja ruokakupilla vain salaa muilta. Pahimmillaan näillä kissoilla on lihaskatoa, anturoihin kasvaneita kynsiä, huonokuntoisia turkkeja ja virtsatiesairauksia pidättämisen seurauksena.

Sipi rohkaistui hyvin nopeasti yhdistykselle palaamisen jälkeen leikkien ja herkkujen kautta.
Hän tuki arempaa Piki veljeään uuteen paikkaan tottumisessa.

Allergia

Eläinallergia on syy, minkä vuoksi kissoja palaa jonkin verran. Joskus lievä allergia on ollut jo tiedossa adoptiohetkellä, mutta oireilun pahentuminen on tullut yllätyksenä. Osalla taas ei ole ollut tietoa, että he ovat allergisia kissoille ennen kuin ovat asuneet sellaisen kanssa pidempään.

Paha allergia itsellä tai lapsella on ylivoimaisesti suurin syy, minkä vuoksi ihmiset ilmoittavat voivansa luopua kissasta niin, että se muuttaa uuteen kotiin.

Kissan arkuus yllättää

Dewin kissoista todella monet ovat jonkin verran arkoja taustansa vuoksi. Aikuiset populaatiokissat harvemmin ovat ensimmäisenä tulossa silitettäväksi uusien ihmisten kohdalla vaikka ne sijaiskodissa olisivat kesyyntyneet jo silitettäviksi kissoiksi. Siihen pisteeseen pääseminen on voinut viedä kuukausia ja pyrimme kertomaan tämän aina rehellisesti kotiehdokkaalle. Kerromme, että kissa on kotitapaamisella todennäköisesti piilossa ja että se voi hyvin ensimmäiset kuukauden uudessa kodissa käyttäytyä samalla tavalla. Joidenkin kissojen tapauksessa kerromme suoraan, ettemme voi taata, että kissaan saa koskaan koskea. Ei ole kissan edun mukaista valehdella tai peitellä totuutta.

Tästäkin huolimatta vuosittain useat adoptioprosessit tyssäävät kotitapaamisen kohdalla siihen, että kissa on arka. Vieraita sängyn alta kuikuileva kissa on kauhistus. Osa kotiehdokkaista kuitenkin hyväksyy nämä faktat  ja moni kissa saakin uuden kodin. Pyrimme jakamaan osaamistamme arkojen kissojen kohtaamisesta ja kesyyntymisestä tuleville kodeille.

Valtaosa uusista kodeista on aivan LOISTAVIA koteja, jossa arempi kissa saa olla juuri sellainen kuin on. Osa on tarkoituksella hakenutkin arempaa kissaa ja olemme saaneet mm. iloisia uutisia useita vuosia sitten adoptoiduista kissoista, joita on saanut ensimmäistä kertaa silittää.

Kuitenkin jonkin verran on niitä koteja, joissa

- ei malteta odottaa kissan kesyyntymistä, vaan pakotetaan kissaa kontaktiin - lopputuloksena jäätyvä ja peloissaan oleva kissa, joka ei koskaan opi luottamaan ihmiseen

- ei osata tukea kissan rohkaistumista ihmistä kohtaan, jotta se palaisi samalle tasolle kuin mitä se on sijaiskodissa ollut, mutta ei huomata myöskään kysyä apua yhdistykseltä 

-  ei lopulta oltukaan hyväksytty faktaa, että kissa tuskin on kuukauden, puolen vuoden tai vuoden kuluttua silitettävä.

Osa näistä kissoista palaa yhdistykselle parin kuukauden kuluttua, osa taas vuosien päästä. Toiset kissat ovat todella nopeasti kodinetsintäkunnossa ja kesympiä sijaiskodissa kuin koskaan aiemmassa kodissa. Joidenkin kissojen tapauksissa taas tehdään pitkään töitä sen kanssa, että kissan luottamus ihmisiin palaa.