Baloo van Pikiksen muistolle

Van Pikis -populaatio on suurin populaatio, jota Dewi ry on hoitanut. Populaation loukutus aloitettiin syksyllä 2019, ja keväällä 2021 loukutettiin viimeiset kissat. Kaiken kaikkiaan populaatiosta tuli 140 kissaa, joista osa syntyi sisätiloissa. Baloo van Pikis oli tiettävästi populaation vanhin kissa.

Populaatio oli siinä määrin poikkeuksellinen, että kissoja oli elänyt keskimäärin pidempään kuin populaatioissa yleensä. Tämän oli mahdollistanut - tai aiheuttanut - kissojen aktiivinen ruokinta, kissojen sääsuojat ja lämpölamput, joita kissoille oli asennettu ulkorakennuksiin. Useimmiten populaatioissa kissat elävät max. muutaman vuoden ikäiseksi, mutta van Pikis -populaatiosta loukutettiin useampi 5-10-vuotias.

Punainen pikis-kolli

Populaatiopaikalla nähtiin kerralla samanaikaisesti useita kissoja. Muutaman tunnin loukutuksen aikana kissoja saattoi nähdä kymmenittäin. Jostain syystä iso, punainen kolli jäi monen mieleen. Siitä näki, että se oli varmasti yli parivuotias, koska sille oli ehtinyt muodostua kunnon kolliposket ja kokoa kauttaaltaan. Muihin kolleihin verrattuna päättelimme kyseessä olevan jokin "kantaisä", sillä se vaikutti olevan pappa verrattuna muihin uroksiin.

Heinäkuussa 2020 tuo kolli nähtiin populaatiopaikalla silmät verestävinä. Se oli selvästi tapellut pahasti. Saimme siitä kuvan, mutta emme saaneet kissaa edes käymään loukkujen lähellä. Emme enää myöhemmin nähneet kollia, joten oletimme sen menehtyneen.

Populaation loppusuoralla Tesy ry riensi apuun ja loukutti loppuun viimeisiä kissoja, sillä loppua kohden kissat olivat oppineet välttämään loukkuja, joten loukutus oli melko hidasta. Toukokuussa 2021 loukkuun meni viimeinen populaation kissa, josta Tesy ilmoitti Dewille. Sovimme, että tuo kissa tulisi Dewille. Saisimme näin hienosti van Pikis -populaation saatettua vihdoinkin loppuun.

Dewiläisten keskuudessa vitsailtiin, että voisiko kyseessä olla se punainen papparainen, jota emme olleet enää moneen kuukauteen nähneet. Maija ja Melina olivat tehneet isoimman työn loukuttamisessa, ja Melina ilmoittautui heti vapaaehtoiseksi majoittaakseen "viimeisen van Pikiksen". Kun Melina haki tuon kissan Tesyltä, ei hän - eikä kukaan muukaan dewiläisistä - ollut uskoa silmiään. Pappakissa oli selvinnyt sittenkin.

"Mutta niin se pappa vain porskuttaa! Voi, mikä riemu repesi, kun aktiivimme haki keskiviikkona kissan Tesyltä ja vastassa oli tuttu punanuttu. Kissan kanssa suunnattiin suoraan eläinlääkäriin. Lääkärissä kissalle tehtiin terveystarkastus ja otettiin senioriverikokeet. Yllättävää kyllä, kissa vaikuttaa yllättävän terveeltä ikäisekseen. Suu on tietenkin hirveässä kunnossa, mutta hammaslääkäriaika saatiin jo ensi viikolle. Sitten tiedämme oikeasti, miten papan käy.

Mutta näillä tiedoilla toteamme vain... Tervetuloa vihdoinkin Dewille, sinua on odtettu kaaaauan! <3"

Kirjoitus Dewin Facebookissa 14.5.2021

Baloon matka Dewillä

Punanuttuinen kolli sai nimekseen Baloo, ja tämän syntymävuodeksi arvioitiin 2010. Baloolta puuttui 9 hammasta, ja kastraation yhteydessä Baloolta poistettiin lisää hampaita. Hänen korvansa oli repaleiset ja pakkasen pureskelemat, nenässä oli osumia tappeluista, silmäluomien reunat olivat repaleiset ja vilkkuluomesta oli lähtenyt pala.

Baloo ehti asua Dewillä ollessaan Melinalla, Matilla, Nooralla, uudestaan Matilla, Saanalla ja viimeiset viikot Lindalla. 

Kissa oli hyvinkin passiivinen, mutta eläinlääkäristä ei löytynyt syytä tälle. Ajateltiin, että kun kyseessä on näin poikkeuksellisen vanha populaatiokissa, passiivisuus voi olla myös stressireaktio. Ajan kanssa paljastuikin, että Baloo reagoikin stressiin voimakkaasti esim. syömättömyydellä eikä tämä stressinsietokyky parantunut Dewillä ollessa lainkaan, vaikka reilu puolessatoista vuodessa Baloo ehti kokea monta muuttoa ja vielä useamman eläinlääkärikäynnin.

Baloo majoittui mieluiten aina saunassa ja sai siksi hyvin pian saunatontun tittelin. Syksyllä 2021 Baloosta löydettiin kissasosiaalinen puoli, kun tämä alkoi laulaa toiselle Dewin kissalle, Leimulle, serenadeja. Valitettavasti Leimu ei vain lämmennyt Baloon kauniista yrityksistä huolimatta. Eikä lämmennyt seuraavassa sijaiskodissa Utulivukaan, joka oli myöskin Dewin kissa.

Baloon ulkomuoto oli sen verran repaleinen ja surukatseinen, ettei tämä kokenut "glow uppia" juuri ollenkaan. Kuitenkin yksi merkittävä muutos oli se, että jossain kohtaa Baloo ei enää maannut kantokopassa mattona (vas.), vaan kuikuili uteliaana (oik.).

Diagnoosi: spondyloosi

Dewissä kissoja kuvataan paljon kameroilla, jotka toimivat wifillä ja tallentavat materiaalia vain havaitessaan liikkeitä. Tällainen oli käytössä myös Saanalla, jonka luokse Baloo muutti kesän 2022 alussa.

Baloo oli ollut vain kuukautta aikaisemmin toista kertaa hammaslääkärissä, jossa oli myös todettu, että Baloo ei juurikaan raavi mitään, koska kynsiä oli päässyt kasvamaan kiinni anturaan asti. Tämän takia Baloon raapiminen otettiin erityisesti tarkkailun alle ja yritettiin saada tämä kiinnostumaan raapimisesta.

Sen lisäksi, että voitiin todeta, ettei Baloo raavi mitään, voitiin myös todeta, ettei hän venytellyt ja hyppiminenkin oli vähäistä. Syntyi oivallus: mitä jos Baloossa on jokin ortopedinen ongelma, joka ei näy verikokeissa eikä perusterveystarkastuksissa?

Heinäkuussa 2022 Baloolla todettiin spondyloosi. Näimme valoa tunnelin päässä: mitä jos kipulääkityksen myötä Balooseen tulee virtaa eikä hän enää olisi surukatseinen tohveli?

Baloon viimeinen syksy

Syksyllä 2022 Baloo sai samaan sijaiskotiin Saanalle kaverikseen Cosmon, joka vihdoinkin antoi Baloolle toivottua vastakaikua. Kissakemiat kohtasivat! Baloon häntä nousi ylös!

Kipulääkitys ei varsinaisesti mullistanut mitään: Baloo hyppi paremmin, venyttelikin joskus, mutta edelleen valtaosan ajasta Baloo eleli saunatonttuna. Hän ei ollut ehkä niin surumielinen tohveli, vaan ennemmin varovainen villasukka.

Cosmolla oli omat terveydelliset haasteensa pahan ihotulehduksen takia, ja kun tätä ei saatu millään kuriin, siirtyi tämä ensiksi Lindalle hoitoon. Cosmo ei pitänyt rasvaamisesta ja yritti joka välissä päästä raapimaan kaulaansa, joten tarkoituksena oli, että Cosmon ihotulehdus hoidettaisiin kuntoon Lindalla, ja sitten Cosmo palaisi kivaan ympäristöön takaisin Baloon ja Saanan kanssa.

Muutama päivä myöhemmin Baloon kanssa oltiinkin päivystyksessä, sillä Cosmon siirto oli aiheuttanut suurta stressiä. Tosin tällä kertaa stressi ei oireillut vain syömättömyyteenä, vaan myös pissan ja kakan panttaamisena. Päivystyksessä saatiin ensiapua, mutta panttaaminen jatkui. Niinpä Baloo siirtyi Cosmon perässä Lindalle. Mystisesti Baloo alkoi jälleen käyttää vessaa, mutta lyhyessä ajassa oli tullut niin paljon stressiä, ettei Baloo syönyt itsenäisesti ja hän hengaili vessassa eritteiden joukossa.

Kun Baloon syöminen oli ollut muutaman päivän pakkoruokinnan varassa, päätettiin Baloo käyttää jälleen eläinlääkärissä, koska oli varmaa, että ainakin Baloo tarvitsisi nesteytystä. Baloon selkä kuvattiin uudelleen, ja eläinlääkäri epäili spondyloosin olevan alkuperäinen syy panttaamiselle ja stressin olleen vain ns. vika tikki oireilun alkamiselle. Dewin hallituksessa päätettiin, ettei Baloon kodinetsintää enää jatkettaisi, vaan kissa jäisi yhdistykselle.

Cosmo ja Baloo

Baloo oli ollut kesästä asti jo isolla gabapentiiniannoksella - 50mg aamuin ja illoin - mutta nyt vuorokausiannokseen lisättiin vielä 50mg päivällä. Määrä oli jo sen verran suuri, että annos tarvitsi saada tasaisesti menemään, sillä liian suuri annos liian lyhyessä ajassa olisi aiheuttanut sedaation eli siis tajunnantason laskua.

Vain muutamaa päivää myöhemmin Cosmo käytettiin hammaskivenpoistossa, jossa oli tarkoitus myös tutkia tämän nielua, sillä se oli ainut, mitä Cosmosta ei oltu vielä tutkittu. Täysin yllättäen paljastuikin, että Cosmolla ihottuman alkuperäinen syy oli kivussa: tämän kieliluut olivat murtuneet. Cosmo laskettiin ikiuneen eikä tämä enää palannut Baloon kaveriksi. Cosmon kohtalosta voit lukea lisää täältä.

Eutanasiapäätös

Cosmon lähtö ei ollut Baloolle niin suuri stressitekijä nyt, kun Baloo oli sijaiskodissa, jossa oli kolme muuta kissaa. Kuitenkin yhdistyksen hallituksessa piti pohtia, miten Baloon kanssa edetään. Eläinlääkäri vertaili heinäkuussa ja joulukuussa otettuja kuvia, ja oli selvää, että spondyloosi oli pahentunut.

Alunperin lähdettiin pohtimaan sitä, palaisiko Baloo Saanalle, ja jos palaisi niin ketä kissaa kokeiltaisiin Baloon kaveriksi? Kauanko muuton yhteydessä Baloota voisi pakkoruokkia ennen kuin olisi aiheellista käyttää tämä jälleen eläinlääkärissä? Olisiko Baloo saattohoidossa vai käytettäisiinkö se hammaslääkärissä alkuvuodesta, koska olisi ollut jälleen aika hoitaa sen jäljellä olevia hampaita?

Baloo oli saanut paikan monen dewiläisen sydämestä, joten keskustelua oli vaikea käydä. Kuitenkin kissojen hoidossa pyritään siihen, että kissat saisivat parasta mahdollista hoitoa siten, miten se on eettisesti oikein. Eli pyrimme siihen, että kissojen hoitopäätökset tehtäisiin järjellä eikä tunteella: kissoille eutanasia on hoitotoimenpide, johon päädytään, jos kissan kipua ei saada kontrolliin. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kissa elää vain siksi, että kissasta tykätään ja siitä ei haluta luopua.

Kun hallituksessa keskusteltiin Baloosta, kävi ilmi, ettei kukaan pitänyt Baloon elämää eettisesti oikeana. Baloo kun vietti vuorokaudesta yli 23 tuntia samassa paikassa möllöttäen. Oli oletettavaa, että Baloolla oli ollut spondyloosi jo silloin, kun tämä oli loukutettu ja tämä oli koko ajan ollut taustalla Baloon passiivisuuteen. Toisaalta nyt myös Baloo oli niin runsaalla kipulääkityksellä, että sekin saattoi aiheuttaa passiivisuutta. Kukaan meistä ei ollut tuntenut Baloota nuorena herrana, kun tämä kenties oli ollut terve ja pirteä. Kenelläkään ei ollut tietoa, mikä olisi Baloon "normaali". Koska Baloo oli edelleen äärimmäisen passiivinen ja vähäliikkeinen, emme voineet olla varmoja, että Baloo olisi tai tulisi koskaan olemaan kivuton.

Kun pahentuneen spondyloosin lisäksi otettiin huomioon Baloon populaatiotausta, stressiherkkyys, ikä ja arkuus, päätettiin hallituksessa puoltaa Baloon eutanasiaa.

Kotieutanasia

Baloon viimeisimmän varsinaisen sijaiskodin, Saanan, toiveesta Baloolle toteutettiin kotieutanasia. Koska yhdistys kustantaa tasa-arvoisesti jokaiselle kissalle samanlaisen eutanasian, päätettiin kolehdilla kerätä erikseen erotus, jotta Baloo saisi kotieutanasian, eikä tämän tarvitsisi kokea enää kopittamista, automatkaa ja eläinklinikkaa.

Tammikuun 3. päivä 2023 Baloo nukahti kiipeilypuun pesään, jossa se oli ollut valtaosan ajastaan siirryttyään Lindalle. Baloon saattoi viimeiselle matkalleen neljä dewiläistä.

Melina halusi yksilötuhkata Baloon omakustanteisesti. Baloon tuhkat sirotellaan Melinalle tärkeään paikkaan, jossa on merinäköala. Se on myös muutaman muun eläimen viimeinen leposija. Haluamme ajatella, että näin Baloolla on varmasti vielä seuraa ajan tuolla puolen.

"Tuli aika raskaiden päätösten,

saattaa sut huomaan enkelten.

Nyt saat juosta seuraten heitä,

ei kipu enää elämääsi peitä.

Suru on suuri lohduton,

mut tiedän,

sun hyvä olla nyt on."

Baloota lämpimästi muistaen useat, useat dewiläiset ja vielä useammat seuraajat somessamme. <3