4. tammikuuta 2023

Baloo van Pikiksen muistolle

Van Pikis -populaatio on suurin populaatio, jota Dewi ry on hoitanut. Populaation loukutus aloitettiin syksyllä 2019, ja keväällä 2021 loukutettiin viimeiset kissat. Kaiken kaikkiaan populaatiosta tuli 140 kissaa, joista osa syntyi sisätiloissa. Baloo van Pikis oli tiettävästi populaation vanhin kissa.

Populaatio oli siinä määrin poikkeuksellinen, että kissoja oli elänyt keskimäärin pidempään kuin populaatioissa yleensä. Tämän oli mahdollistanut - tai aiheuttanut - kissojen aktiivinen ruokinta, kissojen sääsuojat ja lämpölamput, joita kissoille oli asennettu ulkorakennuksiin. Useimmiten populaatioissa kissat elävät max. muutaman vuoden ikäiseksi, mutta van Pikis -populaatiosta loukutettiin useampi 5-10-vuotias.

Punainen pikis-kolli

Populaatiopaikalla nähtiin kerralla samanaikaisesti useita kissoja. Muutaman tunnin loukutuksen aikana kissoja saattoi nähdä kymmenittäin. Jostain syystä iso, punainen kolli jäi monen mieleen. Siitä näki, että se oli varmasti yli parivuotias, koska sille oli ehtinyt muodostua kunnon kolliposket ja kokoa kauttaaltaan. Muihin kolleihin verrattuna päättelimme kyseessä olevan jokin "kantaisä", sillä se vaikutti olevan pappa verrattuna muihin uroksiin.

Heinäkuussa 2020 tuo kolli nähtiin populaatiopaikalla silmät verestävinä. Se oli selvästi tapellut pahasti. Saimme siitä kuvan, mutta emme saaneet kissaa edes käymään loukkujen lähellä. Emme enää myöhemmin nähneet kollia, joten oletimme sen menehtyneen.

Populaation loppusuoralla Tesy ry riensi apuun ja loukutti loppuun viimeisiä kissoja, sillä loppua kohden kissat olivat oppineet välttämään loukkuja, joten loukutus oli melko hidasta. Toukokuussa 2021 loukkuun meni viimeinen populaation kissa, josta Tesy ilmoitti Dewille. Sovimme, että tuo kissa tulisi Dewille. Saisimme näin hienosti van Pikis -populaation saatettua vihdoinkin loppuun.

Dewiläisten keskuudessa vitsailtiin, että voisiko kyseessä olla se punainen papparainen, jota emme olleet enää moneen kuukauteen nähneet. Maija ja Melina olivat tehneet isoimman työn loukuttamisessa, ja Melina ilmoittautui heti vapaaehtoiseksi majoittaakseen "viimeisen van Pikiksen". Kun Melina haki tuon kissan Tesyltä, ei hän - eikä kukaan muukaan dewiläisistä - ollut uskoa silmiään. Pappakissa oli selvinnyt sittenkin.

"Mutta niin se pappa vain porskuttaa! Voi, mikä riemu repesi, kun aktiivimme haki keskiviikkona kissan Tesyltä ja vastassa oli tuttu punanuttu. Kissan kanssa suunnattiin suoraan eläinlääkäriin. Lääkärissä kissalle tehtiin terveystarkastus ja otettiin senioriverikokeet. Yllättävää kyllä, kissa vaikuttaa yllättävän terveeltä ikäisekseen. Suu on tietenkin hirveässä kunnossa, mutta hammaslääkäriaika saatiin jo ensi viikolle. Sitten tiedämme oikeasti, miten papan käy.

Mutta näillä tiedoilla toteamme vain... Tervetuloa vihdoinkin Dewille, sinua on odtettu kaaaauan! <3"

Kirjoitus Dewin Facebookissa 14.5.2021

Baloon matka Dewillä

Punanuttuinen kolli sai nimekseen Baloo, ja tämän syntymävuodeksi arvioitiin 2010. Baloolta puuttui 9 hammasta, ja kastraation yhteydessä Baloolta poistettiin lisää hampaita. Hänen korvansa oli repaleiset ja pakkasen pureskelemat, nenässä oli osumia tappeluista, silmäluomien reunat olivat repaleiset ja vilkkuluomesta oli lähtenyt pala.

Baloo ehti asua Dewillä ollessaan Melinalla, Matilla, Nooralla, uudestaan Matilla, Saanalla ja viimeiset viikot Lindalla. 

Kissa oli hyvinkin passiivinen, mutta eläinlääkäristä ei löytynyt syytä tälle. Ajateltiin, että kun kyseessä on näin poikkeuksellisen vanha populaatiokissa, passiivisuus voi olla myös stressireaktio. Ajan kanssa paljastuikin, että Baloo reagoikin stressiin voimakkaasti esim. syömättömyydellä eikä tämä stressinsietokyky parantunut Dewillä ollessa lainkaan, vaikka reilu puolessatoista vuodessa Baloo ehti kokea monta muuttoa ja vielä useamman eläinlääkärikäynnin.

Baloo majoittui mieluiten aina saunassa ja sai siksi hyvin pian saunatontun tittelin. Syksyllä 2021 Baloosta löydettiin kissasosiaalinen puoli, kun tämä alkoi laulaa toiselle Dewin kissalle, Leimulle, serenadeja. Valitettavasti Leimu ei vain lämmennyt Baloon kauniista yrityksistä huolimatta. Eikä lämmennyt seuraavassa sijaiskodissa Utulivukaan, joka oli myöskin Dewin kissa.

Baloon ulkomuoto oli sen verran repaleinen ja surukatseinen, ettei tämä kokenut "glow uppia" juuri ollenkaan. Kuitenkin yksi merkittävä muutos oli se, että jossain kohtaa Baloo ei enää maannut kantokopassa mattona (vas.), vaan kuikuili uteliaana (oik.).

Diagnoosi: spondyloosi

Dewissä kissoja kuvataan paljon kameroilla, jotka toimivat wifillä ja tallentavat materiaalia vain havaitessaan liikkeitä. Tällainen oli käytössä myös Saanalla, jonka luokse Baloo muutti kesän 2022 alussa.

Baloo oli ollut vain kuukautta aikaisemmin toista kertaa hammaslääkärissä, jossa oli myös todettu, että Baloo ei juurikaan raavi mitään, koska kynsiä oli päässyt kasvamaan kiinni anturaan asti. Tämän takia Baloon raapiminen otettiin erityisesti tarkkailun alle ja yritettiin saada tämä kiinnostumaan raapimisesta.

Sen lisäksi, että voitiin todeta, ettei Baloo raavi mitään, voitiin myös todeta, ettei hän venytellyt ja hyppiminenkin oli vähäistä. Syntyi oivallus: mitä jos Baloossa on jokin ortopedinen ongelma, joka ei näy verikokeissa eikä perusterveystarkastuksissa?

Heinäkuussa 2022 Baloolla todettiin spondyloosi. Näimme valoa tunnelin päässä: mitä jos kipulääkityksen myötä Balooseen tulee virtaa eikä hän enää olisi surukatseinen tohveli?

Baloon viimeinen syksy

Syksyllä 2022 Baloo sai samaan sijaiskotiin Saanalle kaverikseen Cosmon, joka vihdoinkin antoi Baloolle toivottua vastakaikua. Kissakemiat kohtasivat! Baloon häntä nousi ylös!

Kipulääkitys ei varsinaisesti mullistanut mitään: Baloo hyppi paremmin, venyttelikin joskus, mutta edelleen valtaosan ajasta Baloo eleli saunatonttuna. Hän ei ollut ehkä niin surumielinen tohveli, vaan ennemmin varovainen villasukka.

Cosmolla oli omat terveydelliset haasteensa pahan ihotulehduksen takia, ja kun tätä ei saatu millään kuriin, siirtyi tämä ensiksi Lindalle hoitoon. Cosmo ei pitänyt rasvaamisesta ja yritti joka välissä päästä raapimaan kaulaansa, joten tarkoituksena oli, että Cosmon ihotulehdus hoidettaisiin kuntoon Lindalla, ja sitten Cosmo palaisi kivaan ympäristöön takaisin Baloon ja Saanan kanssa.

Muutama päivä myöhemmin Baloon kanssa oltiinkin päivystyksessä, sillä Cosmon siirto oli aiheuttanut suurta stressiä. Tosin tällä kertaa stressi ei oireillut vain syömättömyyteenä, vaan myös pissan ja kakan panttaamisena. Päivystyksessä saatiin ensiapua, mutta panttaaminen jatkui. Niinpä Baloo siirtyi Cosmon perässä Lindalle. Mystisesti Baloo alkoi jälleen käyttää vessaa, mutta lyhyessä ajassa oli tullut niin paljon stressiä, ettei Baloo syönyt itsenäisesti ja hän hengaili vessassa eritteiden joukossa.

Kun Baloon syöminen oli ollut muutaman päivän pakkoruokinnan varassa, päätettiin Baloo käyttää jälleen eläinlääkärissä, koska oli varmaa, että ainakin Baloo tarvitsisi nesteytystä. Baloon selkä kuvattiin uudelleen, ja eläinlääkäri epäili spondyloosin olevan alkuperäinen syy panttaamiselle ja stressin olleen vain ns. vika tikki oireilun alkamiselle. Dewin hallituksessa päätettiin, ettei Baloon kodinetsintää enää jatkettaisi, vaan kissa jäisi yhdistykselle.

Cosmo ja Baloo

Baloo oli ollut kesästä asti jo isolla gabapentiiniannoksella - 50mg aamuin ja illoin - mutta nyt vuorokausiannokseen lisättiin vielä 50mg päivällä. Määrä oli jo sen verran suuri, että annos tarvitsi saada tasaisesti menemään, sillä liian suuri annos liian lyhyessä ajassa olisi aiheuttanut sedaation eli siis tajunnantason laskua.

Vain muutamaa päivää myöhemmin Cosmo käytettiin hammaskivenpoistossa, jossa oli tarkoitus myös tutkia tämän nielua, sillä se oli ainut, mitä Cosmosta ei oltu vielä tutkittu. Täysin yllättäen paljastuikin, että Cosmolla ihottuman alkuperäinen syy oli kivussa: tämän kieliluut olivat murtuneet. Cosmo laskettiin ikiuneen eikä tämä enää palannut Baloon kaveriksi. Cosmon kohtalosta voit lukea lisää täältä.

Eutanasiapäätös

Cosmon lähtö ei ollut Baloolle niin suuri stressitekijä nyt, kun Baloo oli sijaiskodissa, jossa oli kolme muuta kissaa. Kuitenkin yhdistyksen hallituksessa piti pohtia, miten Baloon kanssa edetään. Eläinlääkäri vertaili heinäkuussa ja joulukuussa otettuja kuvia, ja oli selvää, että spondyloosi oli pahentunut.

Alunperin lähdettiin pohtimaan sitä, palaisiko Baloo Saanalle, ja jos palaisi niin ketä kissaa kokeiltaisiin Baloon kaveriksi? Kauanko muuton yhteydessä Baloota voisi pakkoruokkia ennen kuin olisi aiheellista käyttää tämä jälleen eläinlääkärissä? Olisiko Baloo saattohoidossa vai käytettäisiinkö se hammaslääkärissä alkuvuodesta, koska olisi ollut jälleen aika hoitaa sen jäljellä olevia hampaita?

Baloo oli saanut paikan monen dewiläisen sydämestä, joten keskustelua oli vaikea käydä. Kuitenkin kissojen hoidossa pyritään siihen, että kissat saisivat parasta mahdollista hoitoa siten, miten se on eettisesti oikein. Eli pyrimme siihen, että kissojen hoitopäätökset tehtäisiin järjellä eikä tunteella: kissoille eutanasia on hoitotoimenpide, johon päädytään, jos kissan kipua ei saada kontrolliin. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kissa elää vain siksi, että kissasta tykätään ja siitä ei haluta luopua.

Kun hallituksessa keskusteltiin Baloosta, kävi ilmi, ettei kukaan pitänyt Baloon elämää eettisesti oikeana. Baloo kun vietti vuorokaudesta yli 23 tuntia samassa paikassa möllöttäen. Oli oletettavaa, että Baloolla oli ollut spondyloosi jo silloin, kun tämä oli loukutettu ja tämä oli koko ajan ollut taustalla Baloon passiivisuuteen. Toisaalta nyt myös Baloo oli niin runsaalla kipulääkityksellä, että sekin saattoi aiheuttaa passiivisuutta. Kukaan meistä ei ollut tuntenut Baloota nuorena herrana, kun tämä kenties oli ollut terve ja pirteä. Kenelläkään ei ollut tietoa, mikä olisi Baloon "normaali". Koska Baloo oli edelleen äärimmäisen passiivinen ja vähäliikkeinen, emme voineet olla varmoja, että Baloo olisi tai tulisi koskaan olemaan kivuton.

Kun pahentuneen spondyloosin lisäksi otettiin huomioon Baloon populaatiotausta, stressiherkkyys, ikä ja arkuus, päätettiin hallituksessa puoltaa Baloon eutanasiaa.

Kotieutanasia

Baloon viimeisimmän varsinaisen sijaiskodin, Saanan, toiveesta Baloolle toteutettiin kotieutanasia. Koska yhdistys kustantaa tasa-arvoisesti jokaiselle kissalle samanlaisen eutanasian, päätettiin kolehdilla kerätä erikseen erotus, jotta Baloo saisi kotieutanasian, eikä tämän tarvitsisi kokea enää kopittamista, automatkaa ja eläinklinikkaa.

Tammikuun 3. päivä 2023 Baloo nukahti kiipeilypuun pesään, jossa se oli ollut valtaosan ajastaan siirryttyään Lindalle. Baloon saattoi viimeiselle matkalleen neljä dewiläistä.

Melina halusi yksilötuhkata Baloon omakustanteisesti. Baloon tuhkat sirotellaan Melinalle tärkeään paikkaan, jossa on merinäköala. Se on myös muutaman muun eläimen viimeinen leposija. Haluamme ajatella, että näin Baloolla on varmasti vielä seuraa ajan tuolla puolen.

"Tuli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri lohduton,
mut tiedän,
sun hyvä olla nyt on."

Baloota lämpimästi muistaen useat, useat dewiläiset ja vielä useammat seuraajat somessamme. <3 

18. joulukuuta 2022

Orpo kissanpentu Bartimaeus ja kutsumaton vieras isospora felis

Syksyllä 2022 Dewiläisille huolta aiheutti Bartimaeus-niminen kissanpentu. Bartimaeus eli Bart löytyi erittäin huonossa kunnossa loimaalaisperheen pihalta. Alueella ei tiettävästi kulkenut valvomatta ulkoilevia kissoja tai kissapopulaatioita, joten 12-viikkoisen pennun löytyminen yksin ulkoa oli huolestuttavaa. Bartilla todettiin myöhemmin alkueläintartunta isospora felis, joka pienelle kissanpennulle voi osoittautua kohtalokkaaksi.

Bart oli löytyessään todella huonossa kunnossa: noin 12-viikkoinen pentu painoi vain kilon, kun normaali ja terve pentu painaa samanikäisenä yli 1,5 kg. Tajuton pentu sai ensiapua eläinlääkärissä, sillä lähtökohtaisesti kyse oli löytökissasta, jonka omistajaa yritettiin pikapuoliin löytää. Vasta hoitoa annettaessa Bartin tilanne realisoitui myös eläinlääkäreille: kissa oli vakavasti kylmettynyt ja kuivunut.

Bart pääsi eläinlääkäriin heti kun hänet löydettiin

Pentu vietti pari päivää suonensisäisessä nesteytyksessä, eikä omistajaa löytynyt. Kukaan ei tuntunut kaipaavaan pientä kissanpentua, jonka elämän ensimetrit olivat yhä mysteeri niin eläinlääkäreille kuin eläinsuojeluyhdistykselle: vaikka kissasta olisi tarkoitus tulla valvomatta ulkoileva yksilö, yleensä näin nuoret kissanpennut halutaan pitää vielä sisällä. Bartia hoidettaessa kuitenkin huomattiin, ettei kissa ollut saanut kunnon ruokaa tai hoivaa ihmiseltä päiviin, ehkä jopa viikkoihin. Se oli syönyt ruohoa nälkäänsä.

Parin päivän nesteyttämisen jälkeen Bart voitiin siirtää eläinsuojeluyhdistykselle hoiviin. Kuitenkin pennun kuntouttaminen vaati paljon sitoutumista, ja paikallisella eläinsuojeluyhdistyksellä ei ollut siinä kohtaa sellaiseen resursseja. He pyysivät apua Dewiltä, ja näin kissanpentu jatkoi matkaansa Dewin sijaiskotiin.

Kun Bart oli saanut nesteytettyä, alkoi tämä valumaan ripulia. Ensihätään pentu sai Trikozol-kuurin, joka on muun muassa giardiaa vastaan. Eläinlääkärillä oli jo tässä kohtaa epäilys, että Bartilla on taustalla jokin tauti, joka oli sitten vetänyt pennun niin huonoon kuntoon. Toisaalta kissan ripuli olisi voinut johtua esimerkiksi ihan vaan huonosta ruokavaliosta ja kylmettymisestä. Bartista otettiin ulostenäyte, joka lähetettiin Movetiin. Pian taudinaiheuttajaksi paljastui alkueläintartunta isospora felis. 


Isospora felis

Isospora felis on kokkidi, jolla on feko-oraalinen tartuntatapa (eli uloste-suu-). Tauti aiheuttaa ookystia, jotka poistuvat eläimen elimistöstä ulosteen mukana ja levittävät tartuntaa. Kun kissa esim. pesee peräpäänsä ulostamisen jälkeen, kissa nielee ulostettakin ja taudinaiheuttajat palaavat jälleen kissaan ja tautikierre jatkuu. Isospora ei ole loistartuntojen (esim. suolinkaisten) tavoin häädettävissä kissan elimistöstä, joten tärkeintä taudin hoidoissa onkin estää ookystien pääsy takaisin elimistöön. Käytännössä tulee siis ehkäistä, ettei kissa pääse nielemään omaa ulostettaan esimerkiksi nuolemalla itseään. Tästä syystä Bartille laitettiinkin kauluri ja eristystilaa puhdistettiin ahkerasti.

Bartin piti pitää kauluria, jotta ei pääsisi pesemään pyllyään

Isospora felis ei ole varsinaisesti zoonoosi, eli eläimestä ihmiseen tarttuva, mutta se voi olla zoonoottinen, jos ihmisellä on vastustuskyky erityisen heikko. Kissojen välillä isospora tarttuu herkästi, joten Bart eli hoidon aikana eristyksissä muista kissoista. Kaikki tekstiilit Bartin eristystilasta on laitettu suoraan polttojätteisiin tartuntariskin minimoimiseksi. Isospora kestää sekä kylmää että kuumaa ja voi säilyä maaperässä vuosikausia. Kuitenkin ihmisasumuksessa siitä on suht helppo päästä eroon tehostetun hygienian ja ehkäisevien toimintojen avulla.

Kissalla voi olla isospora ilman, että se oireilee ja usein aikuisten kissojen elimistö ei reagoi oireilemalla elimistössä olevaan alkueliöön. Tällöin antibioottia ei tarvita, vaan tärkeintä on estää taudinaiheuttajien palaaminen elimistöön. Kissanpennut ovat alttiimpia taudin aiheuttajille, jolloin isospora felis aiheuttaa suolistossa tulehdusta ja siten antibiootti voi olla tarpeellinen. Antibiootti - valmisteesta riippuen - voi kuitenkin myös tuhota normaalia suolistoflooraa, joten antibioottihoito ei välttämättä ole tarpeellista tai suotavaa.

Bartia käsitellessä sijaiskoti käytti kumihanskoja, sekä vaatteita joita ei pidettä hoitotilojen ulkopuolella

Bartin lääkitys

Kuten kerrottu, aivan alkuun Bart ehti saada Trikozol-antibioottia. Lisäksi suolistoa tuettiin esim. maitohappobakteereilla ja Bartin kuntoa ylipäänsä Nutriplussalla. Näillä pyrittiin saamaan kissan suolistoa parempaan kuntoon ja saamaan ulosteesta kiinteämpää. Ravinnoksi Bartille annettiin Royal Canin Kitten Gastro -ruokaa, joka on erittäin helposti sulava erikoisravinto kissanpennuille, jotka kärsivät ruoansulatusongelmista ja ovat aliravittuja.

Isospora-diagnoosin varmistuttua Bartille määrättiin Baycoxinea (reseptilääke), joka on pääasiassa naudoilla, sioilla ja lampailla käytetty valmiste isosporan ja muiden kokkidien erityksen vähentämiseen sekä niiden aiheuttamien kliinisten oireiden ennaltaehkäisyyn. Baycoxinen ajateltiin olevan paras tähän hätään, koska Bart valui ripulia käytännössä jatkuvana virtana ja Baycoxinen sisältämä toltratsuriili vaikuttaa nimenomaan kokkidiin. Kuitenkin ensisijaisesti eläimelle tulisi käyttää lääkettä, joka on kyseiselle eläinlajille määritelty valmiste.

Bart ennen..

Muita vaihtoehtoja lääkitykseksi olisivat olleet mm. antibiootit (eli reseptilääkkeet) Clavaseptin, Clinaci ja TSO-tabletten. Niitä käytetään mm. maha-suolikanavan infektioiden hoitoon. Muilla eläinsuojeluyhdistyksillä on lääkitty eläinlääkärinohjeesta esim. TSO-tabletteneilla 10 päivän kuuri.

Bart sai ensimmäisen Baycoxine-kuurin 9.-11.11., mikä vähensi huomattavasti ripulia. Toisen kuurin Bart sai 26.-28.11. Eläinlääkäri selvitti Baycoxinen annosohjeen, kun kyse on kissasta. Se oli 15mg per painokilo. Kun kyseessä on varmistettu isospora ja oireilu on rajua, voidaan antaa jopa 20mg per painokilo. Ensimmäisen kuurin aikana Bart painoi noin kilon ja sai 0,60ml päiväannoksen ja toisena painoa oli jo pari kiloa ja annoskoko oli 0,80ml per päivä.

Bartin kohdalla taudista selvittiin, kun 9.12. ulostenäytteestä varmistui, ettei isosporaa ollut enää havaittavissa. Vielä ennen joulua Bart pääsi ensimmäiselle varsinaiselle eläinlääkärikäynnilleen, jossa hänet kastroitiin, rokotettiin, sirutettiin ja FIV- ja FeLV-testattiin. Koska Bart oli kokenut vakavan kylmettymisen ja kuivumisen, hänestä otettiin myös laajahkot verikokeet - yllätykseksemme kaikki oli viitearvoissa!

.. ja jälkeen

Nyt Bartin kuntoutus jatkuu lihaskunnon petraamisessa ja kissojen kieltä opetellessa. Alkuvuodesta hän pääsee sitten ihkaomaan kotiin.

- Auli, sometiimi & Linda E., sijaiskotivastaava

29. marraskuuta 2022

Mikrosirun ABC

Mikrosirun merkitys korostuu aina kadonneiden eläinten Facebook-ryhmien julkaisuja lukiessa. Tarina on useimmiten sama: kaupunkialueella pyörii kissa, jota kukaan ei näytä huolivan. Lopulta kissa saadaan kuitenkin kiinni ja toimitetaan löytöeläinhoitolaan, jossa huomataankin, että eläimellä on rekisteröity siru ja rakastava koti, joka kaipaa kovasti kissaansa.

Valitettavasti usein on myös tapauksia, joissa lemmikistä ei löydy mikrosirua ja eläimen tunnistaminen on lähes mahdotonta. Tällöin eläin ei pääse takaisin rakastavaan kotiinsa, koska mikrosirua ei ole tai sitä ei ole rekisteröity tietokantaan. 

Kissojen ja koirien tunnistusmerkinnästä on tulossa pakollinen uuden eläinten hyvinvointilain käyttöönoton myötä. Koirien tunnistesiru tulee pakolliseksi vuonna 2023 ja kissojen 2026. Lainsäädännön tavoitteena on parantaa lemmikkien, etenkin kissojen, asemaa Suomessa ja ennaltaehkäistä kissapopulaatioiden syntyä. Lainsäädännön myötä käyttöön tulee todennäköisesti viranomaisten, Ruokaviraston, oma rekisteri, johon kaikki kissat rekisteröidään. Tämä helpottaa muun muassa eläinsuojelun työtä, kun usean rekisterin sijasta on vain yksi.

Lemmikki kannattaa kuitenkin viedä sirutettavaksi jo ennen lain käyttöönottoa. Omistajan ja kissan kannalta on eduksi, että kissa on rekisteröity edes jonnekin ennen viranomaisrekisteriä. Kissan tulee kuitenkin myöhemmin viranomaisrekisterin käyttöönoton yhteydessä rekisteröidä kyseiseen rekisteriin.

Temmuzun Murkan rokotuskortissa, kuten kaikilla muillakin Dewin kissoilla, on liimattu mikrosirun tunnistenumero sekä viivakoodi. 

Mikä on mikrosiru ja miten se toimii?

Mikrosiru on noin riisinjyvän kokoinen kapseli, joka sisältää yksilöllisen numerosarjan. Omistajan tai kasvattajan vastuulla on viedä kissa sirutettavaksi ja rekisteröidä numerosarja sekä omistajan yhteystiedot mirkosirurekisteriin, josta omistajaan pystytään ottamaan yhteyttä mahdollisissa katoamistapauksissa.

Siru asennetaan lemmikin niskassa olevan ihon alle pysyvästi, eikä se haittaa eläimen elämää mitenkään. Sirussa itsessään ei ole energialähdettä, vaan se aktivoituu lukulaitteen lähettämästä matalasta radioaallosta. Siru ei siis ole vaarallinen, eikä lemmikin tunnistusmerkitseminen eli siruttaminen aiheuta eläimelle tavallista rokotusta enempää kipua. 

Mistä tiedän onko kissallani mikrosirua?

Useimmat eläinsuojeluyhdistykset siruttavat kissan leikkauksen, madotuksen ja muiden toimenpiteiden yhteydessä ennen kissan luovutusta uuteen kotiin. Dewiltä uuteen kotiin lähtevät kissat ovat aina sirutettuja ja siru on rekisteröity Turvasiru-palveluun. Omistajan yhteystiedot on aina kuitenkin päivitettävä palveluun.

Kuitenkin yleisempää on, ettei kissalla ole sirua kuin se, että se olisi sirutettu. Löytöeläintaloille tuoduista kissoista vain murto-osalla on rekisteröity siru, jonka avulla saadaan yhteys omistajaan. Hylättyjen, populaatio- ja kulkukissojen kohdalla tilanne on vielä huonompi, sillä kissoilla yleisesti ei ole sirua, eikä kukaan ole myöskään siruttamassa niitä. Tulevaisuudessa, uuden eläinten hyvinvointilain myötä, oman onnensa nojaan jätettyjen kissojen tunnistaminen helpottuu: käytännössä kissalla, jolla ei ole sirua, ei ole myöskään omistajaa.

Jos ei ole varmaa, onko kissalla sirua, kannattaa eläinlääkärikäynnillä pyytää eläinlääkäriä tarkistamaan tämä lukulaitteella. Jos kissalla on mikrosiru, eläinlääkäri pystyy lukemaan sirun numerosarjan ja tarkistamaan onko sirua rekisteröity sirurekisteriin.

Mikrosirun hinta ja rekisteröinti

Eläinlääkärissä sirutus maksaa yleensä muutaman kympin (50-70 euroa), mutta toisen toimenpiteen yhteydessä tulee sirutus edullisemmaksi. Eläinsuojeluyhdistysten sirutus kampanjoissa kissan siruttaminen on kuitenkin vieläkin edullisempaa sponsorien tai lahjoitusten ansiosta. Käytännöllä pyritään siihen, ettei lemmikin siruttaminen ja rekisteröinti ei jäisi tekemättä esimerkiksi varallisuuden tai inhimillisen unohduksen takia. Dewin tapahtumissa kissan sirutus ja rekisteröinti maksaa 20 euroa.

Yleensä omistajan on kuitenkin rekisteröitävä mikrosiru itse mikrosirurekisteriin. Ilman rekisteröimistä, ei sirusta ole apua katoamistapauksissa. Mikrosirurekistereitä on useita mm. Kissaliiton Omakissa-järjestelmä, Dewin käyttämä Turvasiru, Siruhaku sekä Kanta.pet

Kun kissan luetaan esimerkiksi löytöeläintalolla, sirulukija antaa pelkän sirunumeron. Tämän jälkeen numero syötetään eri mikrosirurekistereihin, ja jos siru on rekisteröity johonkin rekistereistä pystytään omistajaan ottamaan yhteyttä lomakkeen kautta. Järjestelmä ei kuitenkaan suoraan anna eläimen löytäjälle omistajan yhteystietoja tietosuojasyistä.

Haastavaksi rekistereiden käytön tekee niiden suuri määrä, ja erinevät toimintaperiaatteet. Mikrosirutusta ei kuitenkaan pidä empiä tämän takia, sillä siru on kissan henkilöllisyystodistus ja voi joissain tapauksissa myös pelastaa kissan hengen.

                                                 - Auli, sometiimi