21. syyskuuta 2023

Kodin vaarat kissoille

Kotitalouksissa on useita riskitekijöitä kissoille, jotka uteliaisuuksissaan löytävät korkeimpien huonekalujen päälliset ja pienesineet sängyn alta. Yleissiivouksella koti pysyy pääasiassa kissaturvallisena, mutta tarkempaa huomiota tulee kiinnittää esimerkiksi avoimiin ikkunoihin, palaviin kynttilöihin, koloihin ja aukkoihin esim. sokkelissa tai huonekaluissa, sekä huonekasveihin. Lisäksi korkeat tai kiikkerät huonekalut kannattaa kiinnittää seinään esimerkiksi ruuveilla ja pulteilla, sekä noudattaa varovaisuutta erityisesti kuumien sähkölaitteiden, esimerkiksi lieden kanssa. Lisätietoa kissoille vaarallisista kasveista löytyy täältä, ja kissojen turvallisesta ulkoilusta täältä.


Kesäyön Kääpä rakastaa ruokaa, eikä pöydälle voi jättää namipusseja näkyville.

Kodin turvallisuutta kannattaa lähteä tarkastelemaan oman kissansa tasolta: millaisiin paikkoihin kissasi tykkää piiloutua, onko kissa taitava avaamaan kaappeja vai ennemminkin kasvit ja huonekalut rauhaan jättävää tyyppiä? Liian varovainen riskien kartoituksessa ei voi olla. Esimerkiksi uuteen taloon muuttaessa tai kissaa hankkiessa tulee etukäteen miettiä mahdollisia vaaranpaikkoja, jotta kissan kanssa jaettu arki olisi sekä lemmikille että omistajalle mahdollisimman huoletonta ja turvallista.


Vierasesineet

Vierasesine tarkoittaa mitä tahansa pientä esinettä, joka kulkeutuu ihon alle tai kehon aukkoihin. Kissojen kohdalla tämä tarkoittaa pääasiassa esineitä tai aineita, jotka kulkeutuvat kissan elimistöön etenkin nieltynä. Silloin vaarana on suolitukos, joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa kuolemaan. Vierasesineitä voivat olla esimerkiksi narut, kuminauhat, hiuslenkit, paristot, lääkkeet, kemikaalit, ja jopa kissoille tarkoitetut lelut. Useista kissanleluista irtoaa helposti pieniä osia, kuten sulkia tai vaahtomuovia. Rikkinäiset lelut tulee hävittää, ja helposti hajoavat lelut pitää poissa kissan ulottuvilta, jos kissalla on taipumusta esimerkiksi purra lelujaan.

Kesäyön Kääpän mielestä kengännauhat ovat oiva lelu. Vain valvonnan alaisessa käytössä Kääpä-hyvä!

Myrkytykset

Kissat ovat erityisen alttiita myrkytyksille sekä niistä aiheuttaville aineille, ja ne sietävätkin niitä koiraa huonommin. Tähän syynä on kissan elimistön erilainen tapa käsitellä kemikaaleja, eläimen pieni koko, sekä myrkytysvaaran vähättely: kissat pääsevät koiraa useammin erilaisiin pieniinkin paikkoihin tai saavat kulkea ympäristössään vapaammin kuin koirat. Lisäksi kissa pesee itseään tehokkaasti, jolloin elimistöön on mahdollista päätyä haitallisia kemikaaleja.

Kodissa käytettävät siivousaineet kannattaa tarkistaa myrkkyjen varalta ja suosia ekologisia puhdistusaineita, jotka eivät sisällä kovia kemikaaleja. Kemikaaleista erittäin vaarallinen kissalle on jäätymistä estävä pakkasneste etyleeniglykolia, jota käytetään esimerkiksi tuulilasinpesunesteissä. Kissalle tappavaksi annokseksi riittää 1,4ml/kg, joka imeytyy erittäin nopeasti. Elimistöön nestettä voi päästä esimerkiksi automatkalla vuotaneesta kanisterista, jos kissa pääsee nuolemaan ainetta.

Päihteet, kuten nikotiini ja kannabis, eivät ole turvallisia kissalle, eikä niitä tulisi jättää asuntoon kissan saataville.

Myös useat yleiset ruoka-aineet aiheuttavat myrkytysoireita! Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kissoille EI SAA syöttää ihmisille tarkoitettuja ruokia. Turvallisinta on ostaa kissalle laadukasta kissoille tarkoitettua ravintoa.


Myrkylliset tai haitalliset ruoka-aineet:

Tee, kahvi, virvoitus ja energiajuomat

Alkoholi

Laktoosipitoiset maitotuotteet

Hiivapitoiset taikinat

Raaka kala (usein syötettynä)

Koiranruoka pääsääntöisenä ruokana

  • Kissan ja koiran ruokavalio sekä tarpeet poikkeavat toisistaan merkittävästi, sillä kissa on lihansyöjä ja koira sekaruokailija
  • Kissa ei saa koiranruoasta riittävää määrää proteiinia sekä tarvitsemiaan kivennäisiä tai aminohappoja, esim. elintärkeää tauriinia, jota ei välttämättä löydy koiranruoista
  • Tauriinin puute voi johtaa mm. kissan sokeutumiseen tai sydänlihastulehdukseen
  • Lähde: Kotiliesi: kissalle koiranruokaa-artikkeli

Sitrushedelmät

  • Sitrushedelmät sisältävät eteerisiä öljyjä ja sitruunahappoa
  • Eteeriset öljyt voivat iho-oireiden ohella vaikuttaa syötynä keskushermostoon aiheuttaen mm. vapinaa ja kohtauksia
  • Sitruunahappo voi aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä, kuten ripulia ja oksentelua
  • Lähde: Untamed: can cats eat oranges?

Ihmisille tarkoitettu tonnikala

  • Kissoille ei tule missään nimessä syöttää ihmisille tarkoitettuja tonnikalasäilykkeitä
  • Kissojen tonnikalaan on lisätty E-vitamiinia keltarasvataudin välttämiseksi
  • Runsas tonnikalan syönti voi johtaa elohopeamyrkytykseen, jonka oireita ovat lihasheikkous, vapina ja kohtaukset
  • Keltarasvatauti aiheuttaa kipua, kuumeilua, ruokahaluttomuutta ja liikkumisvaikeuksia
  • Lähteet: Your vet online: can I feed my cat tuna? sekä Kasey: kissan ruokinta

Suklaa

Kesäyön Kääpä päätti eräänä päivänä varastaa sijaisihmelön suklaacroissantin. Onneksi leivonnainen päätyi Kääpän suoliston sijaan suoraan hiekkalaatikkoon.

Ruoka-aineet, joiden haittavaikutuksia ei vielä tunneta tai tutkimustieto on vähäistä:

Avokado

Ksylitoli

Pähkinät

Rusinat ja viinirypäleet

Sipulit ja valkosipuli

Kesäyön Kääpä on myös kiinnostunut viikkosiivouksesta. Kaikki on hyvin kunhan Kääpä ei pääse pesuaineisiin käsiksi.

Myrkytysoireet kissalla

Oireet voivat olla hyvin vaihtelevia, mutta tyypillisesti myrkytys ilmenee kissalla suolisto-oireina (oksentelu ja ripuli) etenkin nieltyjen esineiden kohdalla, hengitysoireina (hengitysvaikeudet, yskiminen, aivastelu), neurologisina oireina (tärinä, vapina, kouristelu, nykiminen, tajuttomuus, apatia), iho-oireina iholla tai suussa (voimakas punoitus, turvotus, voimakkaasti ärtynyt tai tulehtunut iho) sekä munuais- ja maksavauriot (ruokahaluttomuus, lisääntynyt juominen, laihtuminen, oksentelu, ihon keltaisuus). Myrkytystä epäiltäessä ota yhteyttä eläinlääkäriin ja kerro epäily myrkytyksestä, kuvaile oireita sekä oireiden alkamista. Estä myös kissaa pesemästä itseään, sillä jos myrkytystä aiheuttavaa ainetta on tämän turkissa, ainetta päätyy lisää tämän elimistöön.

- Auli ja Anu, sometiimi

Ei kommentteja:
Labels: , , , , , ,

4. elokuuta 2023

Feline hyperesthesia syndrome - kavereiden kesken FHS

Feline hyperesthesia syndrome on huonosti tunnettu kissojen oireyhtymä. Oireyhtymällä on englanniksi useita nimityksiä (esim. rolling skin syndrome, twitch-skin syndrome, psychomotor epilepsy) 

Feline hyperesthesia syndrome, eli kissojen hyperestesia on kuitenkin nimityksistä vakiintunein. Tässä postauksessa käytän oireyhtymästä lyhennettä FHS tai hyperestesia. Hyperestesia tarkoittaa havaitsemisen häiriötä, jossa alueen tuntoherkkyys on lisääntynyt epänormaaliksi. FHS:ssä tuntoherkkä alue rajoittuu usein selkään ja/tai hännän tyveen.

Oireyhtymän ilmenee kohtauksin, jonka yleisin oire on kissan väreilevä tai nykivä selkä. 

​FHS:n kohtauksen oireita voi olla mm. 

  • Väreilevä selkä
  • Hännän nykiminen
  • Laajaeleinen hännän liikehdintä
  • Ahdistuneisuus
  • Pakonomainen selän/hännänjuuren/lantion nuoleminen ja/tai pureminen
  • Hallusinaatiot
  • Laajentuneet pupillit
  • Päämäärätön juokseminen ja hyppiminen/sinkoilu
  • Mourunta
  • Jalan rummuttaminen
  • Hallitsematon virtsaaminen 
Video on katsottavissa vain Youtubessa ikärajan vuoksi, mutta siitä tulee selkeästi ilmi erilaiset oireet, esimerkiksi hännän pureminen. 


Hyperestesian syitä ei tunneta vielä täysin, mutta sairauden arvellaan johtuvan epilepsiatyyppisestä
kohtausoireilusta tai pakko-oireisesta häiriöstä tai sijaistoiminnosta. Oireyhtymä puhkeaa usein
aikuisiällä, ja sille laukaisevia tekijöitä voi olla esim. ihosairaudet, stressi ja kiputilat.

FHS:ää hoidetaan paneutumalla kohtauksien laukaisijaan. Kohtaukset saattavat esiintyä aina tietyn kaavan mukaan, jolloin kohtauksen laukaisija on helpommin huomattavissa. Toisinaan kohtauksien laukaisijan voi helposti yhdistää kohtausten alkamiseen ja kohtauksiin pystytään puuttumaan kotikonstein tekemällä arjessa muutoksia. Joskus apu voi löytyä viljattomasta ruoasta tai stressiä lievittävistä lisäravinteista, ja stressin aiheuttajaan puuttumalla. Stressiä voi aiheuttaa mm. virikkeetön ympäristö, muutokset ympäristössä tai arjessa, omistajan stressi, toinen kissa, lajitoverin puute, ympäristön äänet (työmaa, naapurit yms.), vähäinen aktivointi, rutiinien puute ja liiallinen yksinolo. 

Toisinaan kohtauksia tulee harvoin ja kissan elämänlaatu pysyy kohtauksista huolimatta hyvänä. Kun kohtauksia alkaa esiintymään usein tai kohtaukset ovat pitkäkestoisia tai kissa on kohtauksen aikana vaaraksi itselleen, hyperestesian kanssa tulee hakeutua eläinlääkärin vastaanotolle. Koska oireyhtymä on huonosti tunnettu, avuksi kannattaa ottaa kissoihin erikoistunut eläinlääkäri. Hyperestesian toteamiseen ei ole mitään täsmätutkimusta, vaan diagnoosi voidaan tehdä poissulkemalla vastaavanlaisia kohtauksia aiheuttavat: ihosairaudet, allergia, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, neurologiset sairaudet sekä anaalirauhasvaivat. FHS:n kohtauksiin voidaan saada helpotusta epilepsialääkkeillä tai mielialalääkkeillä. Joskus oikean lääkityksen etsimiseen voi mennä aikaa.

Vaikka lääkehoidosta olisikin hyperestesian hoidossa apua, tulisi omistajan korjata ympäristöä ja arkea kissalle sopivammaksi. Tällöin kissoihin perehtyneestä eläintenkouluttajasta voi olla suuri apu. Kouluttajien ominta aluetta on lemmikin hyvinvoinnin parantaminen ja arjen stressitilanteiden ja elinympäristön kartoittaminen. Eläintenkouluttajalta voi saada apua mm. eläinten keskinäisiin ongelmiin, lajityypillisen ympäristön toteuttamiseen, monipuoliseen aktivointiin jne. 


Eläinlääkäreitä, joille FHS on tuttu:

Sari Rytkönen, Koirakissaklinikka, Turku

Johanna Lankila, Aulangon eläinlääkäritalo, Hämeenlinna

Heidi Tiihonen + muu henkilökunta, Catvet kissaklinikka, Helsinki

Iines Savolainen, Salla-Mari Järvinen ja Teija Immonen, Kissaklinikka Felina, Helsinki

Kissojen käyttäytymisongelmiin perehtyneitä ammattilaisia:

Animal Active, Jenni Yli-Tainio

Kissaneuvonta, Riikka Yli-Hulkko

Kissakoulu, Janina Rönnquist

Animal Academy, Salla-Mari Kostia

Animal Update, Verna Vilppula

Lähteet:

Koirakissaklinikka: Hyperestesiasyndrooma ja FOPS

Kissansilmin: Kissan hyperestesiasyndrooma 

Jenny & Lumo

Ohessa kertomus meidän omasta matkasta hyperestesian kanssa:

Kuinka ollakkaan, nelisen vuotta sitten päädyin adoptoimaan 4 kissan sijaiskotiporukasta aran mulkoilijan. Hetkeäkään en ole adoptointipäätöstäni katunut, arasta mulkoilijasta on kuoriutunut lempeä, upea herkkä tyttö. Sielunpuolikkaani. Hän tulee yli sadan kissan populaatiosta ja nimekseen hän sai Lumo von Lojo. 

Lumo on kissa joka kokee tunteet voimakkaasti. Tiedekielessä puhutaan korkeasta emotionaalisesta reaktiivisuudesta. Pääsääntöisesti voimakkaat tunteet näkyvät positiivisissa tunteissa kun Lumo lähes poksahtaa onnesta ja kiintymyksestä. Voimakkaat tunnekokemukset näkyy myös negatiivisissa tunteissa, kuten pelossa, stressissä, turhautuneisuudessa ja ahdistuksessa.

Aluksi kohtaukset alkoivat myöhemmin adoptoidun kissan, Kainon, rohkaistuessa ja omiessa Lumon ruoat, leikit ja hellyyshetket. Jo sijaiskotiaikana Lumo oli kissoista se, joka väisti tomerampia. Myöhemmin kohtauksia on aiheuttaneet naapurien ja rappukäytävän äänet, turhautuminen ja rutiineista poikkeamiset. Joskus myös innokas leikki on kääntynyt yhtäkkiä FHS:n kohtauksen puolelle. 

Videossa näkyy Lumon alkava kohtaus. Lumo on oppinut, että kohtauksen alkaessa sitä lähdetään purkamaan ''hänen huoneeseensa'', missä he treenaavat temppujen tekemistä. Tarkoituksena on harhauttaa Lumoa keksimällä jotain kivaa tekemistä.

Yleensä tiedän jo Lumon kehon jännittymisestä ja hermostuneesta kävelystä kohtauksen pian alkavan. Silloin yritän harhauttaa ja keksiä kivaa tekemistä, ettei kohtaus alkaisi ollenkaan. Kohtaus alkaa yleensä selän nykimisellä ja väreilyllä. Seuraavaksi Lumo alkaa nuolemaan selkäänsä pakonomaisesti ja häntä viuhtoo vimmatusti. Ihan kuin sillä olisi muurahaisia hännässä, selkää kohti kiiveten ja Lumo yrittää tiputtaa niitä pois selkää väristäen, pesemällä ja puremalla ja äkkinäisesti liikkuen. Sitten alkaa säntäily salaman lailla ympäriinsä, kuin se juoksisi henkensä edestä. Säntäilyn pysäyttää tasaisin väliajoin vain sietämättömäksi käynyt selän kutina, jota on pakko jäädä pesemään. Toisinaan Lumo pestessään paukuttaa takajalkaansa maahan ja sitten taas jatkaa silmät lautasina, ahdistuneena pakoon juoksemista. 

Ihan alkuun kohtauksia tuli harvemmin ja osasin yhdistää kohtaukset FHS:ään. Sattumalta olin kuullut oireyhtymästä Dewillä toimiessani troubleshooterina. Aluksi saimme kohtaukset kuriin stressiä lievittävällä lisäravinteella, lisäämällä kiipeilypaikkoja, rutiineilla ja kehittämällä  leikkitapoja ja paikkoja, joita Kaino ei voinut omia. Näihin kuului mm. saippuakuplien puhaltelu ja vesiväreillä maalaaminen. Kehitimme myös Lumolle oman soittolistan kappaleista, jotka saivat kisun rentoutumaan. Aloin soittamaan myös ukulelea, sillä Lumo piti sen kuuntelemisesta ja rentoutui. Pitkään ukulelen soittaminen riitti kohtausten keskeyttämiseen. 

Kuvassa Lumon takana esiintyy Kaino, joka on aivan mykistynyt saippuakuplien kauneudesta

Noin puolen vuoden kuluttua meidän kotijipot eivät olleet tarpeeksi ja kohtaukset puskivat läpi. Varasimme lääkäriajan Koirakissaklinikalle Sari Rytköselle, sillä tiesin hänen hoitaneen muita FHS-kissoja aiemmin. Poissulkevien tutkimusten jälkeen saimme virallisen hyperestesia diagnoosin, sekä lääkäri kirjoitti reseptin mielialalääke fluoksetiiniin, jonka arvioi olevan meidän tapauksessa todennäköisesti toimivin. Usein kuulemma FHS:n kohdalla joudutaan kokeilemaan useita lääkkeitä, mutta meillä tämä meni kerralla nappiin ja mielialalääke toimi todella hyvin. Aloitimme lääkkeen antamisen, kun Lumo oli nyppinyt vatsaan useita kaljuja laikkuja. Pelkäsin lääkkeen tekevän Lumosta zombien ja muuttavan luonnetta erilaiseksi. Lopulta tämä pelko osoittautui turhaksi, mielialalääkkeen kanssa Lumo oli alun väsyneen viikon jälkeen rohkeampi ja reippaampi kuin aikoihin. Kun stressitasot saatiin nollattua, purettiin lääke kahden kuukauden aikana pois. 

Lääkärin ohella turvauduimme viime kesänä Animal Activen eläintenkouluttaja Jenni Yli-Tainion apuun. Tällöin keskityimme arjen rutiineihin, sekä kissojen väleihin, sillä Lumo lopetti minun kanssa leikkimisen jo, kun Kaino tuli samaan huoneeseen. Jennin vinkeillä saatiin Lumolle lisää itseluottamusta ja Kaino oppi antamaan Lumolle tilaa. Muutaman kuukauden kuluttua leikittiin jo upeasti yhdessä porukassa ja Kaino meinasi useasti jäädä Lumo jyrän alle. 

Jenny käyttää tempputreeneissä apunaan naksutinta

Tempputreeneistä on tullut jokapäiväinen rutiini, se on myös aktiviteetti jota voidaan kissojen kanssa suorittaa kahdella naksuttimella samaan aikaan. Nykyään kun huomaan kohtauksen alkavan, kaivan naksuttimen esiin. Lumo pitää temppuilusta niin paljon, että unohtaa heti kaiken muun. Muutamassa kuukaudessa kissat ovat oppineet istumaan, antamaan tassua sekä yläfemman, pyörimään itsensä ympäri, seuraamaan kättä ja tulemaan luokse.

Yksi tasaisemman elämän avain on ollut kissojen pitkät mummulalomat vanhemmillani omakotitalossa. Haaveissa olisi löytää lähitulevaisuudessa meille sopiva omakotitalo kissojen kanssa, jotta saataisiin asunnon ulkopuoliset äänet minimoitua. Pian 2 vuotta hyperestesiakissan kanssa eläneenä, olen huomannut oman stressini vaikuttavan kohtauksiin myös. Ääniyliherkkänä mietinkin, onko naapurien äänet ikinä häirinneetkään Lumoa niin paljon mitä olen luullut, vai ovatko ne stressanneet minua ja Lumo on reagoinut minun stressiin. Koko viime vuosi oli itselleni stressaava usealla elämän alueella ja hermostoni oli lopulta jatkuvassa  ylivireystilassa. Nyt taaksepäin katsoen tuntuu, että Lumo sai kohtauksia eniten juuri silloin kun itse olin eniten kuormittunut. Oman stressin linkittyminen kohtauksiin selittäisi myös miksi kohtaukset ovat riistäytyneet niin nopeasti käsistä. Kun Lumo reagoi minun stressiin ja saa kohtauksen, stressaan taas kohtausta ja tarkkailen silmä kovana jokaista selän pesua, jolloin taas Lumo aistii minun stressin ja nopeasti ollaan ihan suossa. Itseni ylikierroksille menoa rauhoittamaan tein Excel-taulukon, jonka avulla olen pysynyt kärryillä kokonaisuudesta. Tällöin liiallinen yhden kohtauksen panikointi on helpottanut, kun on huomannut sen olevan pieni poikkeus arjessa.

Alussa ajattelin että hyperestesia on vaihe, jonka saamme nopeasti pienillä muutoksilla kuriin ja sitten se on hoidettu. Nyt on opittu, että hyperestesia tulee olemaan osa meidän arkea ja muistuttamaan itsestään kyllä, jos sen unohdamme. Toisaalta, meillä se asettaa hyvinvoinnille tietyn riman ja näyttää nopeasti, kun kissalla on huono olla. Joten lopulta se auttaa herkän kissan kanssa kommunikoimiseen, sillä Lumo osoittaa kyllä jos sillä ei ole arjessa hyvä. Tulevaisuudessa pyrin keskittymään omaan hyvinvointiini enemmän ja kiinnittää huomiota kuormituksesta palautumiseen. Jos kohtaukset alkavat taas lähteä käsistä, emme tällä kertaa epäröisi mielialalääkkeiden käyttöä ja olisimme lääkäriin yhteydessä niiden aloittamisesta.

Aion myös käyttää jatkossa hyvin matalalla kynnyksellä eläintenkouluttajaa arjen apuna. Toiveissa on myös, että pääsisimme Lumon kanssa ulkoilemaan kissoille tarkoitetussa repussa. Tätä ennen meidän tulisi kuitenkin päästä valjaskammosta pikkuhiljaa eroon, jotta Lumon saisi valjaista kiinni repun hihnaan. Yhdessä ulkoilu turvallisesti todennäköisesti lisäisi molempien hyvinvointia ja pitäisi täten oireilua kurissa.

Lumo von Lojo
- Jenny, Lumo & Kaino

Tekstin kirjoittaja on vanha dewiläinen Jenny, joka toimi aikoinaan niin sijaiskotina kuin troubleshooterina. Jenny on kirjoittanut Dewin blogiin tekstin itsestään, Vammautunut sijaiskotina, jossa hän avaa hyvin omia kokemuksiaan sijaiskotina olemisesta.
Ei kommentteja:
Labels: , , , , , , , ,

2. heinäkuuta 2023

Kesäyön Valerian synnytystarina

Aloitimme uuden populaation loukutuksen pari viikkoa sitten. Loukutus on vielä kesken, mutta silti paljon on ehtinyt lyhyessä ajassa tapahtua. Nimesimme populaation Kesäyöksi, sillä helteiden takia loukutus on painottunut ilta- ja yöaikaan. Kuumat helteet eivät ole houkutelleet kissoja liikkeelle, mutta onneksi olemme silti saaneet onnistuneesti loukutettua kissoja, mm. Valerian.

Kesäyön Valeria loukussa

Valeria saatiin loukutettua jo ensimmäisenä yönä, ja hyvä niin, sillä kissaneiti näytti olevan tiineenä (loukuttajan mukaan Valeria näytti hämärässä myös näädältä, hilleriltä, oravalta ja jopa linnulta, sillä kissa on todella pieni sekä silloin vielä todella pyöreä). Heti seuraavana päivänä Valeria, jota Valluksi kutsutaan, kiikutettiin tiineysultraan, josta selvisi Vallun olevan aivan viimeisillään tiineenä. Ultrassa erottuivat selkeästi jopa pentujen sydänläpät! 

Vähän yli viikko myöhemmin alkoikin tapahtumaan, ja Vallun doulana toimiva sijaisihmelö Katri M. kirjoitti miten synnytystä edeltävät lähipäivät ja itse synnytystilanne sujuivat. Tekstissä mainitut Elina sekä Iitu ovat Dewin pitkäaikaisia vapaaehtoisia, ja kuten Katri M., hekin kuuluvat Dewin hallitukseen. Koko kolmikko toimii myös sijaiskoteina sekä kissojen hätämajoituksina. Tuon kaiken lisäksi Elina sekä Iitu toimivat pentutiimissä, ja tällä hetkellä he ovat Katrin kissavastaavia. Dewin organisaatio muuttui keväällä hieman, sillä troubleshooterit ja eläinlääkärikäyntivastaavat yhdistettiin yhdeksi rooliksi, kissavastaaviksi.

Onnellinen perhe

Sunnuntai 25.6.2023

  •  Ripulia, muuten täysin normaali.
Maanantai 26.6.2023 

  • Ripulia. Alkaa päivällä maukua äänekkäästi ei-millekään, ja jatkaa sitä pitkiä pätkiä kerrallaan. Ma-ti yönä levoton ja todella äänekäs, koko talo raikaa kun hän parkuu. Ollaan Iitun kanssa varmoja, että eka pentu syntyy hetkenä minä hyvänsä. Iitulla oli yötyöputki, ja piti Vallua öisin silmällä.

Tiistai 27.6.2023 

  • Ripulia. Muutenkin hyvä ruokahalu saavuttaa huippunsa, vetää n. 24h aikana 3x100g vom Feinsten, 400g Animonda Carny ja pari Miamorin herkkutahnaa, eli 25% eli neljäsosan omasta painostaan. Iltapäivällä levottomuus alkaa jälleen lisääntyä, ja nuolee alapäätään tavallista enemmän. Ollaan Iitun kanssa varmoja, että eka pentu syntyy hetkenä minä hyvänsä.


Keskiviikko 28.6.2023 

  • Ripulia. Vallu on todella levoton ja huutaa keuhkojensa täydeltä käytännössä koko ajan, mutta syö hyvin. Tässä kohtaa vihaan sijaiskoteilua, ja olen varma, että pennut ei synny ikinä, vaan päädytään sektioon. Iltapäivällä  Elina kirjoittaa: ”Synnytäs nyt jo. Mua alkaa kohta stressaamaan.” mikä kiteyttää aika hyvin päivän fiilikset.
Kesäyön Kettil
Torstai 29.6.2023
  • klo 00:05 Elina huomaa kamerasta, että Vallu pesii aktiivisesti ja vaikuttaa siltä, että synnytys on vihdoin oikeasti käynnistynyt. Iitu soittaa mut hereille kuten olin pyytänyt, elämäni sekavin ja unenpöpperöisin puhelu. Kytätään kaikki kolme kameroita.
  • klo 1:59 Ulospäin näkyviä supistuksia.
  • klo 2:09 Iitulta viimeinen viesti Discordin pentusijaiskodit-kanavalla, jonka jälkeen kaikki kytiksellä olleet ihmiset nukahti.  
  • klo 5:22 Iitu herää.
  • klo 5:24 Herään kun Iitu soittaa, elämäni toiseksi sekavin ja unenpöpperöisin puhelu. Kuulen pennun miukuvan. Kamerasta näkyy, että Vallu on synnyttänyt ainakin yhden pennun lattialle levitettyjen lakanoiden päälle hämärään.
  • klo 5:33 Menen kurkkaamaan tilannetta pentuhuoneen ovelta, koska kamerasta ei nähdä kuinka monta pentua on syntynyt, ja on tiedossa, että Vallu ei ole aiemmin häiriintynyt läsnäolostani huoneessa.
Käsinsidottu napanuora
  • klo 5:38 Tulen tulokseen, että pentuja on kaksi.
  • klo 5:41 Epäilen näkeväni kolmannenkin pennun.
  • klo 5:49 Tulen tulokseen, että pentuja on kaksi.
  • klo 5:54 Epäilen näkeväni kolmannenkin pennun.
  • klo 6:07 Päätetään, että menen lähemmäs tutkimaan, koska Vallua ei kiinnosta. Pentuja on NELJÄ.
  • klo 6:26 Päätellään synnytyksen olevan ohi, ja kokeilen napata pennun punnittavaksi. Vallu puolustaa tuotoksiaan, joten luovutan ja päätetään odottaa myöhempää punnitukselle suotuisampaa ajankohtaa.
Kettil punnittiin vielä samana päivänä 

  • klo 6:40 Elina herää ja tajuaa, että yksi pentu on vielä kiinni Vallussa, eli istukka ei ole irronnut ja Vallu ei ole purrut napanuoraa poikki eikä pahemmin pessyt pentua. Poistun huoneesta, koska todetaan synnytyksen olevan tämän havainnon myötä edelleen kesken. Vallu käy mm. syömässä niin että kiinnioleva pentu vaan roikkuu mukana elämänsä ekassa vuoristoradassa.
  • klo 7:23 Ei nähdä supistuksia, istukka on edelleen kiinni. Soitan Vettoriin josta neuvotaan yrittämään istukan irrotusta kotona vetämällä kevyesti napanuorasta.
  • klo 7:34 Iitu lähtee skuuttailemaan avukseni läpi öisen Turun että saadaan suoritettua Vettorin neuvoma toimenpide,
  • klo 8:12 Poimin Iitun kyytiin Sale Jyrkkälän edestä ja tullaan meille. Todetaan, että istukka on syntynyt omia aikojaan. Punnitaan, tutkitaan ja kuvataan pennut ja siirretään ne lattialta pahvilaatikkopesään.
  • klo 8:47 Korkataan työpaikaltani kesälahjaksi saama pullo, jonka piti olla kuohuvaa, mutta joka paljastuukin valkkariksi. Juodaan kylmää valkkaria ja nautitaan elämästä. 

- Katri M., Dewin hallituksen jäsen, sijaiskoti & kissavastaava, sekä Jonna P., blogivastaava & sometiimivastaava

Ei kommentteja:
Labels: , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)