Elämää aran kissan kanssa

Monet ihmiset adoptoivat nykyään eläinsuojeluyhdistyksiltä arkoja kissoja. Tämä on hienoa, sillä aiemmin tällaisten kissojen kohtalona on useimmiten ollut lopetuspäätös, kun koteja ei vain ole löytynyt. Me yhdistyksessä haastattelemme kotiehdokkaat perusteellisesti ja varmistamme, että arkoja kissoja adoptoivat ihmiset tietävät, mihin ovat ryhtymässä. On kuitenkin hyvä tiedostaa jo ennen yhteydenottoa, mihin kaikkeen on syytä valmistautua, mikäli päättää ottaa asuinkumppanikseen aran kissan.

Arkaa kissaa ei välttämättä alkuun paljoa kotona näy. Usein arka kissa saa ja hakee turvaa tutusta kissakaverista, jos sellainen on tarjolla.

Hiljaa hyvä tulee

Aikaa, aikaa ja aikaa. Sitä sinun on oltava valmis antamaan aralle kissalle. Ensimmäisinä viikkoina muuton jälkeen et välttämättä näe kissaasi lainkaan. Arat kissat viihtyvät uudessa kodissa alkuaikoina piilossa esimerkiksi sängyn alla. Ne saattavat liikkua asunnossa vain yöaikaan. Aran kissan on annettava tutustua uuteen paikkaan rauhassa, ennen kuin sen kanssa voi edes harkita ihmisiin tutustumista. Kuitenkin kissa tulee todennäköisesti sinuiksi uuden kotinsa kanssa muutamissa viikoissa ja saattaa alkaa tämän jälkeen näyttäytyä ihmiselle. Tästä vasta alkaa se eniten aikaa vaativa prosessi: ihmiseen tottuminen ja luottaminen.

Miten käyttäydyt tutustuessasi uuteen ihmiseen? Tunkeudutko ensimmäiseksi hänen mukavuusalueelleen? Pyritkö koskettamaan häntä, vaikka hän ilmaisisi kaikin tavoin, ettei halua sinun koskevan? Käveletkö hänen peräänsä, mikäli hän päättää lähteä luotasi? Vai kommunikoitko hänen kanssaan ystävällisesti, kunnioitat hänen tarvitsemaansa tilaa ja olet muutenkin kohtelias?

Todellisuudessa jokaiseen kissaan tulisi tutustua kuin tutustuisit uuteen ihmiseen. Kesy kissa (kuten koirakin) vain antaa meille paljon epäkohteliaisuutta anteeksi. Arka kissa sen sijaan peilaa käyttäytymisellään suoraan sitä, miten sinä otat siihen kontaktia. Kissa saattaa alkuaikoina sähistä tai jopa murista sinulle, mikäli tulet liian nopeasti kohti sen mukavuusaluetta. Hyvin harva kissa on kuitenkaan aggressiivinen, mikäli sen tilaa kunnioitetaan. Sinun täytyy havainnoida kissaa ja edetä tutustumisessa juuri siihen tahtiin, jonka se sallii.

Ennen kuin edes lähestyt kissaa, voit ”puhua” sille: silmien siristely, rauhallinen/unelias räpyttely ja silmän iskeminen ovat kissoille rauhoittavia signaaleja. Käytännössä, jos sinä uskallat sulkea silmäsi sen seurassa, sekin alkaa luottaa, että voi sulkea silmänsä sinun seurassasi.

Huojentavana tietona voi tulla se, että arka kissa ei suinkaan kärsi luonasi. Alkuun se on todennäköisesti stressaantunut, mutta tämä ei tuota sille pitkällä aikavälillä sen suurempaa kärsimystä. Kun kissa on asettunut taloon, sillä on asiat varsin hyvin, vaikka se ei sinuun vielä luottaisikaan. Se saa ruokansa säännöllisesti, sillä on oma reviiri ja uusia, mielenkiintoisia paikkoja ja asioita, joita tutkia. Kissa ei varsinaisesti kaipaa ihmisen seuraa tai silittelyä, jos se ei ole siihen tottunut.

Sähinä on kissan kieltä, jolla se viestittää sanaa "ei". Tässä kuvassa myös Vilman korvien asento kertoo hänen mielialastaan.

Kissan stressistä

Arka kissa on luonnollisesti kesyä lajitoveriaan herkempi stressaantumaan ihmisestä tai ympäristöstään. Tällöin voi esiintyä syömättömyyttä, vessassa käynnin panttaamista tai ohipissailua. Ensimmäisen kahden ongelman varalta sinun on varauduttava olemaan tarkkana kissan jokapäiväisten toimien kohdalla, jotta huomaat herkästi, mikäli se jättää syömättä tai käymättä laatikolla. Pidempään jatkunut syömättömyys tai pidättäminen ovat molemmat kissalle hengenvaarallisia tiloja, jolloin lääkäriä tarvitaan pikaisesti.

Ohipissailu on ongelma, joka mietityttää monia kissanomistajia, ja jotkut painivat sen kanssa vuosien ajan. Kyseessä on kuitenkin ongelma, joka oikeanlaisilla toimilla varhaisessa vaiheessa saadaan lähes poikkeuksetta kuriin. Olennaista on mm. sulkea pois mahdolliset taustalla vaikuttavat sairaudet, vessalaatikoiden ja hiekan riittävä määrä ja oikea laatu sekä hutipissojen huolellinen siivoaminen oikeilla aineilla. Muista, että hutipissailun sattuessa on parempi pyytää nopeasti neuvoja, kuin jäädä painimaan ongelman kanssa yksin pitkäksi aikaa, jolloin tapa ehtii kroonistua. Lue lisää ohipissailusta esim. tästä blogitekstistämme.

Harkitse erityisen tarkkaan aran kissan adoptoimista lapsiperheeseen. Aivan pienimpien lasten kanssa asia on oikeastaan parempi unohtaa kokonaan. Alakouluikäisten lasten kanssa arka kissa voi pärjätä jo hyvin, kunhan lapset osaavat noudattaa sääntöjä, miten kissan kanssa käyttäydytään. Kissalla tulisi olla kodissa ”turva-alue”, esimerkiksi sen raapimispuu tai tietty huone, jossa oleillessaan se voi olla varma, ettei sitä lähestytä koskemismielessä. Yhtä lailla turvapaikka tulee olla myös aikuisilta ihmisiltä.

Silmien siristely ja silmien sulkeminen ihmisen nähden on hyvä merkki.

Koppakoulu ja kapalointi

Arankin kissan kanssa on voitava lähteä lääkärille, jos se sairastuu tai rokotukset pitää uusia. Kissa on myös voitava saada kantokoppaan esim. matkan takia ja äärimmäisessä tapauksessa vaikka tulipalon sattuessa. Arkaa kissaa ei yleensä kannata yrittää paljain käsin tarttumalla kiinni saada väkisin koppaan. Tämä tyyli epäonnistuu lähes aina ja saattaa myös jättää ikävät jäljet käsivarsiin. Toimiva ja kissankin kannalta stressittömämpi tapa on saada kissa itse menemään koppaan joko ohjattuna tai nameilla/lelulla houkutellen. Ole valmis aloittamaan kissasi kanssa ”koppakoulu” jo varhaisessa vaiheessa, jolloin parhaimmillaan saat kissan menemään koppaan mielellään ja vapaaehtoisesti! Jos vapaaehtoisuus ei vielä ole vaihtoehto, kissan saa pienellä harjoittelulla ohjattua koppaan usein varsin stressittömästi sopivien piilopaikkojen ja pyyhkeiden avulla. Lue koppatreeniin ja kopittamiseen vinkkejä täältä.

Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, sen voi eläinlääkärin vastaanotolla siirtää ns. rauhoitushäkkiin. Häkkiä käytetään lähes poikkeuksetta, jos eläinlääkäri kuulee kissan olevan arka tai vähän käsitelty. Hieman aran kissan käsittely saattaa kuitenkin onnistua ilman rauhoitushäkkiäkin, kun paikalla ovat vakaat apukädet tai parit, ja kissa ”kapaloidaan” tai peitetään käsittelyn ajaksi pyyhkeillä.

On muitakin tilanteita, joissa sinun on varauduttava käsittelemään kissaa, vaikka se ei siitä pitäisi. Joskus kissa saa eläinlääkäriltä mukaan esimerkiksi kipulääkettä, antibiootteja tai korvatipat, jotka pitäisi saada annettua kissalle suoraan suuhun tai korviin. Tässä apuna ovat maltti, rauhallisuus, määrätietoiset otteet ja iso pyyhe. Usein myös kaverista on hyötyä. Kissa lääkitään käärimällä se pyyhkeen sisään kapaloon, jotta se ei pääse pyristelemään karkuun. 

 Arkojen kissojen kanssa oppii paljon kissan lajityypillisestä käyttäytymisestä.

Miksi adoptoisin aran kissan?

Kun annat kodin aralle kissalle, on sinun myös varauduttava siihen, että kissastasi ei koskaan tule sylikissaa. Arimmista kissoista ei välttämättä tule edes siliteltäviä. Sinun on oltava valmis hyväksymään tämä jokaisen aran kissan kohdalla. Sinun on nähtävä hyvänä asiana kissan antama seura muillakin tavoilla: leikin seurailu tai yhdessä pitkän onkilelun kanssa leikkiminen, ikkunasta ulos katselevan kissan ihailu ja rauhassa nukkuvan kissan ympärilleen luoma seesteisyys ovat asioita, joita aran kissan omistajan on hyvä arvostaa. 

Miksi sitten ylipäätään adoptoida arka kissa? Pelkkä sääli ei pidä olla motiivina, se on harvemmin hyvä pohja kissan ja ihmisen väliselle suhteelle. Arkojen kissojen kanssa oppii paljon kissan lajityypillisestä käyttäytymisestä, kun kissan pääasiallinen tehtävä talossa ei ole paijattavana oleminen. Ihminen myös oppii parempaan kissanpitoon, kun aran kissan luottamus ei tule annettuna, vaan se pitää ansaita. 

Vaikka valmistaudut siihen, että arka kissa saattaa olla sinua kohtaan varautunut loppuelämänsä, lukuisat tapaukset ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että näin ei useimmiten kuitenkaan tapahdu. Valtaosa aroista kissoista todella oppii luottamaan omaan ihmiseensä ajan kanssa. Suurimpana palkintona tuleekin se huumaava onnistumisen tunne, kun arka kissa avautuu pala palalta kuorestaan ja lopulta kiintyy ja luottaa sinuun.

Muista, että yhdistyksillä on vankka kokemus arkojen kissojen kanssa toimimisesta! Saat takuulla adoptoimasi kissan mukana tarkempia ohjeita onnistuneeseen yhteiseloon. Myös netistä löytyy nykyään jonkin verran kokemukseen pohjaava tietoa arkojen kissojen kanssa toimimiseen. Tutustus Dewin blogin lisäksi esim. Pissasirkus-blogiin!

- Anna, Dewin adoptiotiimi

Kissa ei vittuile

Kissat eivät koskaan osoita mieltään. Kissojen käytökseen liittyvät ongelmat herkästi inhimillistetään, vaikka ne oikeasti liittyvät esimerkiksi kipuun, stressiin, pelkoon tai tylsistymiseen. Kissat eivät siis tietoisesti pyri ärsyttämään ihmistä. Niiden käytökselle ja ihmisen silmään typerälle toiminnalle on aina jokin syy, ja kissan omistajalla on vastuu selvittää se.

Kissa pissaa väärään paikkaan

Tämä on yleisin asia, jonka ihmiset kokevat kissan mielenosoittamisena. Ohipissailuun löytyy kuitenkin monia syitä. Kertaluontoisen ohipissan syynä voi olla säikähdys: esim. ukkonen, kova ääni rappukäytävässä tai oven paiskahdus. Voi myös olla, että kissa on säikähtänyt jotain ollessaan vessassa, ja se yhdistää negatiivisen kokemuksen vessaan, eikä voi siksi käyttää sitä. Tällöin kannattaa siirtää vessa toiseen paikkaan tai ottaa samalla kokonaan uusi vessa käyttöön.

Kissa on siisti eläin, joten väärään paikkaan pissaamisella kissa voi myös viestiä, että kissanvessa on liian likainen tai että viimeisestä hiekanvaihdosta on vierähtänyt liikaa aikaa. Joskus kissan ohipissailuun auttaa se, että lisää vessoja ja tarjoaa erilaisia vessoja käytettäväksi. Vessoja kannattaa olla yksi enemmän kuin kodissa on kissoja. Esimerkiksi siis kolmen kissan taloudessa olisi hyvä olla neljä vessaa. Joskus tilanteeseen auttaakin se, kun hiekkoja on erilaisia. On yleistä, että kissa käy pissaamassa tiettyyn vessaan ja kakkaamassa toiseen. Toisinaan kissa voi pissailla "yli laidan", jos vessassa ei ole kattoa, tai pissata katollisen vessan eteen. Tällöin kannattaa kokeilla erilaista vessaa.

Jos kissa ei ole leikattu, se voi merkitä reviiriään pissailulla. Kissa kannattaa aina leikata, sillä leikkaaminen vähentää kissan stressiä sekä sen elimistön kuormittuneisuutta. Kolleilla leikkuun myötä aggressiivisuus ja levottomuus vähenee ja kasvainriski pienenee. Naarailla kiima-ajat kuormittavat elimistöä hormonaalisesti kuin myös kissan kokeman stressin kautta. Jos kissalla ei ole tarkoitus teettää pentuja, ovat kiima-ajat sille käytännössä täysin turha stressin lähde. Naaraskissoilla etenkin varhainen leikkaaminen ehkäisee nisäkasvainten syntyä sekä kohtutulehduksen ja -syövän riskiä.

Kissa on saaliseläin, joten se piilottaa viimeiseen asti kipunsa. Kun kissa käyttäytyy poikkeuksellisesti, on aina syytä epäillä, että kissa tarvitsee eläinlääkäriä. Moni tulehdus ja sairaus voi oireilla kissalla siten, että kissa alkaa pissailla minne sattuu, ja pissat voivat olla esimerkiksi erityisen pieniä tai valtavan suuria. Myös harvakseltaan sattuvat hutipissat voivat kieliä sairaudesta tai kivusta. 

Stressi on yksi yleisimmistä syistä kissan ohipissailulle. Kissa on stressiherkkä eläin, ja se voi stressaantua esimerkiksi kiimasta, uudesta lajitoverista, muutosta tai kotona tapahtuvista muutoksista. Jotkut kissat stressaantuvat jopa siitä, jos huonekalun paikkaa vaihdetaan tai jos asuntoon tulee uusi huonekalu. Uuden kissan ilmestyminen omalle reviirille on selvä stressitekijä, ja siksi kissojen hidas tutustuttaminen on tärkeää. On myös mahdollista, että hyvin toimeen tulleet kissat lakkaavat tulemasta keskenään toimeen (esimerkiksi toinen kissa on käynyt jossain ja sen hajut ovat muuttuneet), ja kissa stressaantuu siitä. Jos kissakaveri kiusaa tai käyttäytyy esimerkiksi omien kipujensa takia aggressiivisesti toista kissaa kohtaan, saattaa toinen kissa alkaa oireilla ohipissailulla. Pahimmassa tapauksessa stressi saattaa aiheuttaa kissalle idiopaattisen kystiitin. Kivuton.fi on tehnyt laajan listauksen siitä, miten idiopaattinen kystiitti diagnosoidaan ja miten sitä hoidetaan.

Jos kissa puolestaan käy toistuvasti pissaamassa tiettyyn paikkaan, voi olla, että paikka/kohta/huonekalu on putsattu huonosti ja siihen on jäänyt hajuja, minkä takia kissa pitää esim. sohvaa vessanaan. Kun kissanvessa pestään, käytetään kloriittia. Mutta kun pestään kohta, johon ei haluta kissan pissaavaan uudelleen, käytetään etikkaa. Jos siis kissa pissaa esimerkiksi sänkyyn, kannattaa kaikki mahdollinen heittää pesuun ja laittaa huuhteluaineeksi reilusti etikkaa. Samalla kannattaa vielä suihkutella 50:50-vesi-etikka-liuoksella sänkyä. Jos on mahdollista, kannattaa kaikki, mihin pissa on osunut, uittaa vesi-etikka-liuoksessa.

Pissattuun kohtaan voi myös kaataa reilusti ruokasoodaa, sillä se imee ja neutralisoi hajuja. Kun ruokasooda on kuivunut, se voidaan vain imuroida pois. Huom! Ruokasooda saattaa muokata tekstiilin väriä.

Kissa raapii sohvaa, pudottelee tavaroita tai hyökkii ihmisten jalkoihin

Toisin sanoen kissalla on tylsää. Kissa on voinut myös oppia, että pudottamalla tavaroita se saa huomiota. Lisäksi kissalle raapiminen on lajityypillistä käytöstä. Kissa raapii kynsillään merkatakseen reviiriään ja auttaakseen uloimman kynsikuorilon irtoamista: kissan kynnet kasvavat sekä pituutta että paksuutta, ja aika ajoin uloin kerros kynnestä irtoaa. Kissa tarvitsee aktivointia. Dewillessä on julkaistu aikaisemmin kattava blogiteksti siitä, miksi kissa tarvitsee aktivointia ja miten eri tavoin kissaa voikaan aktivoida.

Kissa metelöi öisin

Kissa on yöeläin, ja vanhallekin kissalle voi iskeä tarve juosta ympäri asuntoa pukitellen kuin poni ja huutaen kuin susi. Kissaa voi ohjata ihmisen kanssa samanlaiseen vuorokausirytmiin, kun kissalla on tiettyjä rutiineja päivänkulussa (esim. ruoka-ajat) ja kun kissaa aktivoidaan päiväsaikaan ja erityisesti illalla ennen nukkumaanmenoa. Toisinaan talon ainut kissa voi huutaa yksinäisyyttään öisin, kun ihmiset ovat nukkumassa eikä tällä ole lajitoveria seuranaan. Tätä ilmenee erityisesti silloin, jos kissa on tottunut lajitoverin seuraan tai kun kissanpentu muuttaa erilleen emostaan.

Naaraskissa voi metelöidä erityisesti öisin, jos sillä on kiima. Kolleilla puolestaan on ilman kastrointia käynnissä tavallaan jatkuva halu päästä lisääntymään, ja se voi haistaa pitkältäkin kiimaisen naaraan ja kutsua sitä luokseen. Kissan leikkauttaminen on tärkeää, sillä leikkaamattomuus aiheuttaa kissoille turhaa stressiä.

Jos kissa alkaa yhtäkkiä "huutaa" tai pitämään huutokonsertteja esimerkiksi juuri öisin, taustalla voi olla jokin syy, mikä tarvitsee eläinlääkärikäyntiä. 

Kissa käyttäytyy aggressiivisesti

Dewi ry:lle tulee vuosittain lemmikkikissoja, jotka ovat omistajien mielestä olleet aggressiivisia ja arvaamattomia. Aggressiivisuuden syy on tähän mennessä ollut aina joko stressi tai kivut. Kun kissa pääsee stressittömään ympäristöön, kissasta kuoriutuukin aivan erilainen persoona. Stressittömässä ympäristössä kissa saa omaa tilaa, sitä ei pakkokäsitellä (eli ei silitetä, halata tai nostella väkisin), sillä on tarpeeksi piilopaikkoja ja esimerkiksi sen vessa ja ruokakupit ovat rauhallisissa paikoissa. Toisinaan aggressiivisen käytöksen taustalla onkin esimerkiksi kipeä suu, virtsatietulehdus, tulehtunut haava tai allergian aiheuttamat iho-ongelmat.

Kannattaa lukea blogitekstimme Arka kissa ja kesyyntyminen.

Kissa piereskelee

Kissan ei kuulu pieriä. Siinä missä pierut ovat ihmisille normaalia ruuansulatuselimistön toimintaa, kissan pierut puolestaan kertovat ruuansulatusongelmista. Jos kissa piereskelee, kissan ruokavaliota tulee muuttaa (esimerkiksi viljattomaan ja sokerittomaan ruokaan) tai estää se, ettei kissa pääse syömään esimerkiksi koiran ruokaa tai ihmisten jämiä. Kissan suoliston hyvinvointia voidaan tukea maitohappobakteereilla ja inuliinia sisältävillä valmisteilla.

Kissa hinkkaa takamustaan/ulosteitaan mattoon

Kun kissa hinkkaa peräpäätään lattiaa vasten, suurella todennäköisyydellä kissalla on sisäloisia tai kissalla on jonkin muun syyn takia ripulia, mikä aiheuttaa kutinaa peräpäähän. Myös virtsatietulehdus aiheuttaa joillain kissoilla takamuksen hinkkaamista.

Jos madotuksesta on pitkä aika, kissa kannattaa madottaa Axilurilla kolme päivää ja kahden viikon kuluttua toiset kolme päivää. Muista pestä kissanvessat ja vaihtaa hiekat aina pari päivää Axilur-kuurin jälkeen.

Kissa oksentelee

Usein kissa oksentaa sohvalle, sängylle tai matolle siksi, että se saa alustasta paremman otteen, kun sen koko kroppa liikkuu kakoessa ja oksentaessa.

Kissat ovat siistejä eläimiä, minkä takia ne pesevät itseään suhteellisen usein. (Jos kuitenkin kissa pesee itseään jatkuvasti tai pesee jotain tiettyä kohtaa paljon, taustalla voi olla stressi tai sairaus.) Peseytymisen takia kissat nielevät omia karvojaan, minkä takia jotkut kissat oksentelevat karvapalloja/-pötkylöitä.

Karvapallo-oksennuksia voi vähentää monilla tavoin. Kissaa kannattaa harjata, jolloin irtokarvat eivät mene sen suolistoon. Kissalle voi myös antaa ohranruohoa natusteltavaksi ja lisäksi kissoille on olemassa monenlaisia "anti hairball"-ruokia, jotka ehkäisevät karvapallojen syntymistä.

Jos kissan ravinto ei ole laadukasta, sen turkki kärsii siitä, jolloin irtokarvaa tulee paljon enemmän. Tämän takia kissa peseytyessään nielee paljon karvoja, mikä puolestaan aiheuttaa karvapallo-oksennuksia.

Jos oksennukset eivät ole karvapitoisia, voi syynä oksentelulle olla sisäloiset, ahmiminen, epäsopiva ruoka, ummetus, vierasesine suolistossa tai jokin sairaus. Sisäloisista pääsee madotuskuureilla, ahmimista voi puolestaan hillitä kissan ruokailun aktivoimisella. Kannattaa huolehtia, että kissa syö vain kissoille tarkoitettua ruokaa ja että ruoka on oikeanlämpöistä. Jos raakaruoka on liian kylmää, kissan vatsa ei kestä sitä.

Kissa pakenee kättä tai ei halua olla sylissä

Kaikki kissat eivät ole silitettäviä sylikissoja, ja se on ok. Jos kissa on muuten rento, sitä ei tule pakkokäsitellä, vaan sille pitää antaa aikaa. Voi olla, että jossain kohtaa kissasta tulee siliteltävä, mutta voi olla, ettei kissa koskaan tule välittämään kosketuksesta. Usein ihmisillä on tapana hakea itselleen mielihyvää silittämällä kissaa ottamatta lainkaan huomioon sitä, mitä kissa haluaa.

Kissaa voi yrittää houkutella kiinnostumaan ihmisestä ja kosketuksesta herkkujen tai leikin avulla. Yksi kissanomistajan tehtävistä on kuitenkin oppia tulkitsemaan kissaa: milloin kissa haluaa tulla kosketuksi ja milloin ei. Vaikka kissa makoilisi lattialla vatsa pystyssä, se ei välttämättä tarkoita sitä, että se haluaisi saada maharapsutuksia.

Kissa nirsoilee

Kissoilla on makumieltymyksiä samalla tavalla kuin ihmisilläkin. Toiset pitävät kanasta, toiset kalasta. Toiset pitävät pateista, toiset lihanpaloista kastikkeessa, toiset eniten kuivaruuasta. Uuteen ruokaan totuttelu onnistuu yleensä parhaiten siten, että aluksi vanhaan ruokaan sekoitellaan nokare uutta ruokaa sekaan, ja vähitellen päivien kuluessa kasvattaa uuden ruuan määrää lautasella.

Kissan nirsoiluun auttaa säännölliset ruoka-ajat, eli kissalle ei pidä esimerkiksi pitää ympäri vuorokauden “raksubuffettia”. Nirsoiluun auttaa myös ruuan tarjoaminen aktivoimalla (ks. aikaisemmin mainittu blogiteksti Kissan aktivoinnista), ja kissan aktivointi leikittämällä ennen ruokailua. Näin kissa pääsee “saalistamaan” ja saa palkkioksi ruuan eli saaliin.

Kissan tunne-elämä

Mikä on mielenosoittamista ja mikä tunteiden ilmaisua? Kissat eivät osoita mieltään: ne eivät kosta eivätkä pyri ojentamaan ihmistä. Kissoilla on kuitenkin tunne-elämä. Ne tuntevat iloa, innostusta ja kiintymystä. Ne myös suuttuvat, pettyvät ja pelkäävät. Esimerkiksi jos kissa on hiipinyt syömään jotain, mitä se ei saisi syödä, ja siirrät kissaa, kissa saattaa ilmaista tunnetilaansa sähinällä. Mutta kissa ei kuitenkaan tilanteen jälkeen osoita mieltään esimerkiksi pissaamalla seinään tai tönäisemällä kahvikupin pöydältä. Sähinä on reaktio, mielenosoitus on valinta.

- Linda, Dewi ry:n tiedottaja (sijaiskotitiimimme suurella avustuksella)

Bella – Dewin ensimmäinen luovutettu eläin

"Kodittomat eläimet Dewi ry luovuttaa alla olevalla päivämäärällä sopimuksessa mainitun eläimen täyden omistusoikeuden eläimen adoptoivalle henkilölle." Ensimmäinen luovutussopimus, joka Dewiltä löytyy on vuoden 2002 marraskuulta, ja sillä on luovutettu Bella-niminen koira.

Oli vuosi 2002, kun Dewin puhelimeen tuli puhelu, josta alkaa Bellan tarina. Linjan toisessa päässä oli hätääntynyt nainen, ja hän pyysi apua koiransa kanssa, koska naapuri oli uhannut ampua koiran. Syy oli koiran haukkumisessa: Bella kun oli kova tyttö vartioimaan ja ilmaisemaan sen kovaäänisesti. Yhdistykseltä hypättiin autoon ja lähdettiin tutustumaan paremmin asiaa Laitilaan asti.

Niin se Bella vaan lähti mukaan, ja yhdistys järjesti sille uuden kodin, jossa koiran haasteet haluttiin selättää. Bella oli uuteen kotiin maaseudun rauhaan tullessaan arviolta yli vuoden ikäinen, ja se oli taustaltaan kaiketi pystykorvan ja saksanpaimenkoiran sekoitus. Se oli nopeasti kiihtyvä ja eläväinen koira. Juuri sellainen, joka rakastaa vahtimista ja ilmaisee olemassa olostaan haukkumalla.

Aiempaa koirakokemusta Bellan uudella omistajalla oli boksereista. Hieman jouduttiin hakemaan tietoa, miten arki saadaan sujumaan mukavasti ja turvallisesti helposti kiihtyvän ja vartioivan koiran kanssa. Arki alkoi lutviutua, ja Bella saikin elää osana porukkaa arviolta 11-vuotiaaksi. Koirana se osoitti olevansa herkkä ja rakastavansa tuttuja ihmisiä, vaikka vieraat jännittivät. Se oli koko ajan ainoana koirana, mutta ihmisten lisäksi sen laumaan kuului kissa, kanoja, lampaita ja hevosia. 

Bella oli mukana, kun omistaja paineli potkukelkalla pitkin teitä, se kulki ponien ja lasten mukana pitkin metsää ja oli loistava seuralainen, kun etsittiin kaikki sienipaikat.

Bella sai elää upean ja terveen elämän rakastettuna perheenjäsenenä.

Sen hauta on omalla pihamaalla ja muisto elää monien ihmisten mielissä.

Kiitos Bellan omistajalle, että saimme kertoa sen tarinan.